Aamulla töissä otti taas päähän se, että osa (sanon vain osa, sillä en halua yleistää, vihaan yleistämistä) työpaikkani asiakkaista ovat sokeita, lukutaidottomia ja/tai piittaamattomia. Moni asia, minkä eilen järjestelin oli tänään taas epäjärjestyksessä. Ja osalla järjestelemistäni tavaroista on ihan omat nimikoidut paikkansa - tähän tällaiset ja tuohon tuollaiset. Mutta ei, taas oli viety tällaisia tuollaisten ja tuollaisia tällaisten paikalle. Lisäksi eilen huomasin, että yhdelle seinälle oli ilmestynyt ISO lappu jossa kiellettiin pinoamaan mitään välineitä tälle paikalla paloturvallisuussyistä, ja kyseinen kohta oli myös tyhjennetty lapun laittamisen yhteydessä. Arvatkaa oliko sillä paikalla tänään jotain. No totta hemmetissä, joku älykäs ihminen oli siihen kyseiseen kiellettyyn paikkaan tuonut käyttämänsä välineen. Tänään huomasin yhdessä ovessa sisäpuolella lapun lapsivaarasta, jossa kehoitettiin oven takana mahdollisesti kulkevien lasten takia avaamaan ovi varovasti. Varoitus sai vaan ihmettelemään, että onkohan varoitus seurausta jostain lähiaikoina tapahtuneesta tapaturmasta.

Työpäivääni oli noin tunti vielä jäljellä, kun eräästä vakuutusyhtiöstä soitettiin. Meille on sinne varattuna aika huomiseksi illaksi kuuntelemaan minkälaisen tarjouksen he antaisivat meidän vakuutusasioidemme hoitamisesta. Nyt sieltä soitettiin, että tämä henkilö, jolle meillä on varattuna aika, on sairaslomalla, että pitäisi joko siirtää aikaa tai sitten jollekin toiselle henkilölle samaan aikaan jos jollakulla toisella on silloin vapaata. No, tämä henkilö sanoi, että ei ehkä tarvitsekaan muuttaa aikaa, että yhdellä henkilöllä on ehkä silloin samaan aikaan mahdollisuus ottaa meidät vastaan ja että hänen tarvitsee tarkistaa se tämän henkilön kalenterista ja kysyä kyseiseltä henkilöltä asiaa. Lupasi soittaa kohta takaisin (pian, ihan heti, ihan pian, jotain vastaavaa käsitettä hän kuitenkin käytti). Venyvä se kohta. Ei ole meinaan vieläkään soittanut uudestaan. Samasta numerosta yritettiin eilen soittaa, mutta en ehtinyt vastaamaan ennenkuin toisessa päässä jo lopetettiin yrittäminen. Onko se hänen kohta sitten vuorokausi? Ei anna välttämättä ihan toivottua kuvaa kyseisestä vakuutusyhtiöstä, joten eipä taideta vaihtaa heille.

Vanhemman pikkusiskoni kohta on pari tuntia. Jos hän sanoo vanhemmilleen tulevansa kohta, siinä melkein poikkeuksetta vierähtää pari tuntia. Eikä siskoni asu kuin noin puolen kilometrin päässä vanhemmistaan. Nuorempi siskoni, joka hänkin on lennähtänyt siis jo pesästä, alkaa pikkuhiljaa muistuttaa tätä keskimmäistä siskoamme. Kovaa vauhtia hänenkin kohta pitenee ja pitenee. Hänkään ei asu kaukana, matka ehkä hitusen pidempi kuin tällä keskimmäisellä.

***

Reilu puoli tuntia niin lapset kotiutuvat. Pyykkiä täytyisi pestä. Paljon muutakin täytyisi oikeasti tehdä. Jaksaako, viitsiikö ja saako aikaiseksi on taas ihan toinen asia.