Töissä oli tänään poikkeuksellinen perjantai. Koska Äitee, toimistonhoitaja ja talon vakiokalustoa jo vuodesta miekka ja kivi, on pois, piti minun päästä rääkättäviksi vapaaehtoisesti tulevat asiakkaat sisälle (normaalisti vastaava kuuluu työnkuvaani vain yhtenä toisena päivänä viikossa. Jos rahastusta vaaditaan, saavat he maksaa seuraavalla kerralla. Tarkistelin kausikortteja ja merkkailin kymmenenkerrankortteja Hra Tulisielun rääkkiin tulevilta. En ollut tavannut Tulisielua aiemmin. Noin kymmenen minuuttia ennen rääkin alkamista sisään astelee tummiinpukeutunut timmi nuori mies, mustat hiukset muotoiltu pystyyn vähän irokeesin tyylin. Koppavan ja nokkavan oloinen, ensivaikutukselta sellainen, joka ei kuuna päivänä uhraisi sekuntiakaan keskusteluun kanssani, mikäli olisi vaihtoehtoja. Hän katsoo minun suuntaani.

(Minä:) - Huomenta!
Hiljaisuus. Tulisielu katselee kysyvästi suljettua ovea takanani.
- Äitee ei ole paikalla. Hän on pienellä lomalla.
- Mulla on jotain tuolla huoneessa mitä mä tarvitsen. Onko sulla avainta sinne.
- Ei ole. Tai siis voin mä koittaa jos tämä mun avaimeni käy siihen oveen, mutta olen aina olettanut ettei mulla ole sinne avainta. kokeilen avainta oveen - Ei käy.
Tulisielu kimpaantuu silminnähden, jupisee jotain.
- Mulla ois yks levy siellä.
- Yks levy? Jonka tarvitset nyt? Voi harmi.
HT poistuu puhisten ja pian kuulen hänen soittavan jollekin. Kuulen osia närkästyneestä puhelusta.
- Onko täällä jossain toista levyä. - Mulla on kyllä yks vanha levy laukussa. - Kai mun pitää vaan sit käyttää sitä.
HT palaa tiskin luo.
- Missä se Äitee oikein on?
- Pienellä lomalla. Oli jo eilen pois ja on vielä maanantainkin. Olin siinä käsityksessä että kaikki tietää hänen olevan pois.
- Ei mulle vaan oo kerrottu mitään. (potkaisee kiukkuisena lenkkarit hyllyn alle miten sattuu) - Kyllä se tästä.
- Kyllä se siitä.

Jonain toisena päivänä ja toisessa mielentilassa olisin ottanut tapauksen ehkä liikaa itseeni, pahoittanut mieleni (vaikkei Tulisielu nyt minulle äksyillytkään) ja tuntenut syyllisyyttä (vaikkei tosiaankaan mulla ollut osaa eikä arpaa koko juttuun). Tänään ja tällä kertaa kuitenkin olin vain huvittunut tapauksesta. Tämä osoittaa taas sen, kuinka jotain tiettyä työntekijää työpäikoilla pidetään itsestäänselvyytenä, kiinteänä kalustona ja kun kyseinen henkilö ei olekaan paikalla kaatuu kaikki niskaan. Äitee minullekin kerran kertoi, että hän ei käy oman työpaikkansa järjestämillä liikuntatunneilla, koska vapaa-aikanaan hän haluaa olla rauhassa työasioilta, ja niillä tunneilla hän ei saisi olla rauhassa, koska ohjaajat vaivaisivat häntä kuitenkin työasioilla, eikä se enää tuntuisi vapaa-ajalta.