Otsikko viittaa yksinäisiin öihin. Oli kovin hiljaista eilen nukkumaan mennessäni. Jos menen ennen miestä nukkumaan (mitä tapahtuu, vaikkakin harvoin), alhaalta kantautuu television tai tietokoneen ääniä. Jos taas mies on jo sängyssä tai tulee samaan aikaan sänkyyn, kuuluu ainakin toisen hengitys. Eilen kuulin vain kellon tikityksen ja ilmanvaihtokoneen huminan.

Eilinen oli aika kamala. Mutta koska en tahdo aina vaan kirjoittaa negatiivisia asioita, niin illalla päivä kuitenkin parani jonkin verran. Pojan kanssa jutustelin rauhallisesti asioita (ja toivon että jotain meni perillekin korvien väliin). Typykän kanssa läksyjen lisäksi (kielijumppaa ja pallo"jumppaa", puheopetusta ja liikuntaa, kyllä, liikunnastakin tulee läksyjä) istuin sohvalla ja laulelin muutaman kerran Päivänsäteen ja menninkäisen. Kolmannella kerralla tyttö lauloi parhaansa mukaan mukana. Päivänsäde ja menninkäinen on melkein ainut laulu, mitä lapsilleni laulan. Se on yksi niistä harvoista lauluista jonka sanat muistan ulkoa ja se on mielestäni myös erittäin kaunis laulu. Pojalle en kai ole laulanut sitä ihan yhtä paljon kuin tytölle, mutta kyllä mä sitä hänellekin laulelin kun hän oli vielä pieni poikanen.

Tänään töissä omat asiat ja sotkut ja huolet ja murheet pyörivät alkupäivän päässä. Kotiin oli mukava päästä. Saan olla vielä ihan rauhassa melkein kokonaisen tunnin, ennenkuin lapset kotiutuvat. Yritän ottaa siitä kaiken irti, nauttia kaikessa rauhassa ja asennoitua positiivisesti ennenkuin lapset kotiutuvat.