Väsyttää ja kylmä. En ole vielä oikein käynnissä. Vajaan tunnin päästä täytyisi olla. Aamussa on onneksi helpottavia tekijöitä: vain kaksituntinen töitä ja mies joka kyytii töihin. Lähdemme ovesta lasten kanssa yhtä aikaa. Kolmepäiväisen kurssin ansiosta miehellä on tänään pekkanen.

Eilinen olotila ja mieliala oli - en osaa edes kuvailla - kurja, lienee näin sumuisilla aamuaivoilla osuvin sana. Se onneksi koheni jonkin verran iltaa myöten. Kaikki vain tuntui potkivan eilen päähän (enkä tarkoita kaikilla ihmisiä vaan asioita, jotka eivät sujuneetkaan). Mm. minulle oli aiemmin annettu väärää informaatiota, josta johtuen ensimmäinen, kovin odotettu palkkani viivästyy. Mahdollisesti vain viikonlopun verran, eikä seuraavaan (sentään vain 10 päivää myöhempään) palkkapäivään, kiitos mukavan toimistohenkilön, joka älysi soittaa perään ja tarkistaa, mitä olin tarkoittanut ja joka lupasi yrittää saada palkkani maksuun viipymättä kaikesta informaatiovirheistä huolimatta. Muitakin vastoinkäymisiä ja vatsaa vääntävää huolta ja murhetta oli myös riittämiin.

Mulla on myös turhan yksinäinen ja mekaaninen työ. Ei tarvitse oikeastaan itse työhön käyttää paljon ajatuksia, sen kuin tekee. Ja kun suurimman osan ajasta heiluu ja huitelee yksin, omiin ajatuksiin on liikaa aikaa. Kyllä, tällä hetkellä, näinä päivinä ja aikoina en välttämättä haluaisi päästää ajatuksiani lentämään vapaana, sillä ajatukseni ovat lähes pelkkää ikävää, huolta ja murehtimista. Ehkä iloisempina, keveämpinä aikoina se omille ajatuksille vapaa työaika ei välttämättä olisikaan kovin paha asia.