Mun pitäis jo mennä nukkumaan, mutta on jotenkin sellainen epämääräisen levoton olo.
Poika tervehtyi siitä maanantaisesta todella pian. Illalla ei enää oksettanut eikä ollut kurkku kipeä, mutta oli ihan pöllähtäneen oloinen vielä. Tiistain oli luonnollisesti vielä kotona, mutta keskiviikkona oli jo ihan koulukunnossa.
Tiistaina menin kuin meninkin keilaamaan kuten kirjoittelin. Muutama kaatokin onnistui, tuurilla - ei taidolla. Tiistaina taas uudestaan. Oli tosiaan elämäni ensimmäinen kerta keilaamassa, joten ei kai sitä mitään ihmeitä voi ensimmäiseltä kerralta odottaakaan.
Perjantaina oma kurkkuni oli todella kipeä, tyhjän nieleminen teki tosi pahaa. Töissä olin silti, niin aamulla kuin illallakin. Ja koko viikonlopun kurkku on kipuillut, mutta ei yhtä sietämättömästi kuin perjantaina. Pientä kuivaa mutta limaista yskää mulla on ollut jo pidemmän aikaa, ja se jatkuu edelleen. Nyt on myös ääni melkoisen käheänä. Katsoo nyt, mihin suuntaan se tästä muuttuu ja kuinka pitkään jatkuu.
Eilen vietiin lapset hoitoon mummin luo ja itse ajeltiin Ritan (entinen luokkakaveri, on täälläkin kommentoinut) luo tupareihin. Ihan kivaa oli ja kyllä siellä tuli turistuakin. Mies oli olosuhteiden pakosta kuskina, joten hän joi vain alkuillasta yhden siiderin. Itse otin enemmän, mutta kohtuudella kuitenkin. Viimeinen siideri rupesi jo tökkimään pahasti ja väsyttämäänkin, joten sen juotuani oli saatava kahvia piristämään. Itse kun olin suhteellisen selvä, oli mielenkiintoista ja hieman huvittavaa seurata alkoholin aiheuttamia muutoksia ihmisissä. Yksi selkeä muutos on äänenvoimakkuuden kasvu, kun moni puhuu päällekkäin. Toistoefektikin oli huomattavissa, eli sama ihminen sanoo saman asian kaksi kolmekin kertaa melko lyhyellä aikavälillä. Lähdimme kotimatkalle yhdeltä yöllä. Pimeässä on kyllä aika hienoa matkustaa. Pimeillä tieosuuksilla tähdet ja kuu loistivat niin kirkkaasti. Ajoimme valtaosan matkaa Orionin tähtikuvio etuvasemmalla, kuun sirppi kumollaan vasemmalla puolellamme. Hennon lumipeitteen saaneet puut olivat myös uskomattoman kauniitä pimeällä. Puolen matkan jälkeen mulla tuli heikko hetki, ja meinasin useampaan kertaan nukahtaa, mutta loppumatkaksi piristyin hieman. Mies alkoi onneksi vasta ihan loppumatkasta haukotella. Kotona oltiin kahden jälkeen.
Aamupäivällä sain mielenkiintoisen tekstiviestin joltain naiselta joka asuu tässä samalla kadulla. Oli yöllä ajanut ilmeisesti Aurasta asti melkein kokoajan meidän perässä, oli rekisterinumeron ottanut muistiin ja selvitti siitä mun puhelinnumeron ja nimen. Kyseli käynkö tansseissa (hän ilmeisesti oli itse ollut matkalla tansseista kotiin), ja jos käyn niin voitaisi harkita kimppakyytejä. Okei, mutta enpä käy tansseissa.
Tämä päivä on omalta osaltani ollut täysin saamaton, vaikka alunperin piti tehdä sitä sun tätä, esimerkiksi pestä pyykkiä. Krapulaa ei ollut, mutta yö oli levoton, nukuin kovin pätkittäin.
Nyt alkaa jo väsyttääkin, joten paras mennä kutsumaan nukkumattia kylään. Huomenna pitää kuitenkin taas herätä töihin (prkl). Arvatkaa huvittaako?
Poika tervehtyi siitä maanantaisesta todella pian. Illalla ei enää oksettanut eikä ollut kurkku kipeä, mutta oli ihan pöllähtäneen oloinen vielä. Tiistain oli luonnollisesti vielä kotona, mutta keskiviikkona oli jo ihan koulukunnossa.
Tiistaina menin kuin meninkin keilaamaan kuten kirjoittelin. Muutama kaatokin onnistui, tuurilla - ei taidolla. Tiistaina taas uudestaan. Oli tosiaan elämäni ensimmäinen kerta keilaamassa, joten ei kai sitä mitään ihmeitä voi ensimmäiseltä kerralta odottaakaan.
Perjantaina oma kurkkuni oli todella kipeä, tyhjän nieleminen teki tosi pahaa. Töissä olin silti, niin aamulla kuin illallakin. Ja koko viikonlopun kurkku on kipuillut, mutta ei yhtä sietämättömästi kuin perjantaina. Pientä kuivaa mutta limaista yskää mulla on ollut jo pidemmän aikaa, ja se jatkuu edelleen. Nyt on myös ääni melkoisen käheänä. Katsoo nyt, mihin suuntaan se tästä muuttuu ja kuinka pitkään jatkuu.
Eilen vietiin lapset hoitoon mummin luo ja itse ajeltiin Ritan (entinen luokkakaveri, on täälläkin kommentoinut) luo tupareihin. Ihan kivaa oli ja kyllä siellä tuli turistuakin. Mies oli olosuhteiden pakosta kuskina, joten hän joi vain alkuillasta yhden siiderin. Itse otin enemmän, mutta kohtuudella kuitenkin. Viimeinen siideri rupesi jo tökkimään pahasti ja väsyttämäänkin, joten sen juotuani oli saatava kahvia piristämään. Itse kun olin suhteellisen selvä, oli mielenkiintoista ja hieman huvittavaa seurata alkoholin aiheuttamia muutoksia ihmisissä. Yksi selkeä muutos on äänenvoimakkuuden kasvu, kun moni puhuu päällekkäin. Toistoefektikin oli huomattavissa, eli sama ihminen sanoo saman asian kaksi kolmekin kertaa melko lyhyellä aikavälillä. Lähdimme kotimatkalle yhdeltä yöllä. Pimeässä on kyllä aika hienoa matkustaa. Pimeillä tieosuuksilla tähdet ja kuu loistivat niin kirkkaasti. Ajoimme valtaosan matkaa Orionin tähtikuvio etuvasemmalla, kuun sirppi kumollaan vasemmalla puolellamme. Hennon lumipeitteen saaneet puut olivat myös uskomattoman kauniitä pimeällä. Puolen matkan jälkeen mulla tuli heikko hetki, ja meinasin useampaan kertaan nukahtaa, mutta loppumatkaksi piristyin hieman. Mies alkoi onneksi vasta ihan loppumatkasta haukotella. Kotona oltiin kahden jälkeen.
Aamupäivällä sain mielenkiintoisen tekstiviestin joltain naiselta joka asuu tässä samalla kadulla. Oli yöllä ajanut ilmeisesti Aurasta asti melkein kokoajan meidän perässä, oli rekisterinumeron ottanut muistiin ja selvitti siitä mun puhelinnumeron ja nimen. Kyseli käynkö tansseissa (hän ilmeisesti oli itse ollut matkalla tansseista kotiin), ja jos käyn niin voitaisi harkita kimppakyytejä. Okei, mutta enpä käy tansseissa.
Tämä päivä on omalta osaltani ollut täysin saamaton, vaikka alunperin piti tehdä sitä sun tätä, esimerkiksi pestä pyykkiä. Krapulaa ei ollut, mutta yö oli levoton, nukuin kovin pätkittäin.
Nyt alkaa jo väsyttääkin, joten paras mennä kutsumaan nukkumattia kylään. Huomenna pitää kuitenkin taas herätä töihin (prkl). Arvatkaa huvittaako?
Kommentit