Vajaat kaksi viikkoa jouluun. Eilen aloitimme (ei olla vielä kovin pitkälle päästy - mun täytyy kohta mennä taas jatkamaan) "joulusiivouksen". Toisin sanoen ensimmäiset illat menevät paikan raivaamiseen, ennenkuin kannattaa edes harkita mitään imuroimista ja paikkojen rätillä lääppimistä. Yhden yhtä joulukoristetta ei taida olla esillä (paitsi pikkujoulukuusi, joka on ollut ilman valoja ja koristeita esillä ympäri vuoden. Niin, ja on tytöllä yksi omatekoinen tonttu omassa huoneessaan. Ja joululahjat, mitä ne on? Omalle perheelle on jo jotain hankittuna ja muutama aikuisväen lahja, mutta sukulais- ja tuttavalapset, ei hajuakaan mitä heille, koska ja missä vaiheessa. Joululauluja olen jo kuunnellut jonkin verran, eniten eilen. Vaihdoin eilen myös levyn mun kelloradio-CD-soittimeen, eli herään nyt vaihteen vuoksi Rajattoman esittämän Joululaulun ensisäkeihin joka aamu: "Tervehtii jo meitä joulu ihanin..."

Voisin kyllä ihan helposti skipata tämän joulun. Ehkei nyt kumminkaan niin tehdä, mutta mahdollisimman helppo joulu olisi suunnitelmissa, toisin sanoen melkein kaikki mahdollinen ostetaan valmiina, katsotaan jaksanko edes ajatella joulukinkun itse paistamista, vai ostetaanko valmiiksi kypsennetty sellainenkin...

Joulukorttejakaan ei taideta tänä vuonna lähettää. En ole kuin puolikkaan ajatuksen niihin uhrannut, kun eilen vai viikonloppuna totesin, että tämän viikon perjantaina sellaiset pitäisi postittaa jos haluaa halvemmilla postikuluilla päästä.

Juu, kuinkakohan mä tähän olen päätynyt. Ennen mä aloitin jouluvalmistelut ja joulun suunnittelun jo loka-marraskuussa. Joulukortti oli erityisen tärkeä, että se on yksilöllinen eikä mitään tusinakamaa. Ehkä jos ensivuonna olisi kaikki elämän osa-alueet kunnolla hallinnassa joulun lähestyessä, niin saattaisi joulumieltäkin olla enemmän. Nyt tätä eloa (ja varsinkin tätä kämppää) hallitsee melkoisen täydellinen kaaos.

Eikun joulua kohti vaan, päivä kerrallaan.