Aamulla töissä oli kurjaa, itkettikin, ja olin valmis irtisanoutumaan siltä seisomalta. Mutta sitten päätin että peekele sentään, näytän niille, teen parhaani, ja jollei sittenkään vielä kelpaa, niin heitän hanskat tiskiin ja sanon etten pysty kykenemään parempaan niissä puitteissa.

***

Töistä lähdin aika tasalta, joten bussin tuloon oli aikaa. Päätin siis ihan ensiksi, että se kauempi pysäkki siis ja vielä senkin ohi seuraavalle pysäkille, näin aluksi. No siinä pysäkillä totesin että vallan mainiosti ehdin vielä kävellä seuraavallekin pysäkille. Siellä kolmannella pysäkillä sitten pohdin hetken, ja totesin, että juuri ja juuri pitäisi ehtiä vielä neljännellekin pysäkille. Ja niin ehdinkin, juuri ja juuri. En varmaan edes minuuttia joutunut odottamaan autoa, joten aika tarkkaan meni. Olisi harmittanut, jos auto olisikin mennyt vähän ennen pysäkkiä ohi, olisi pitänyt mennä keskustan kautta vaihdolla. Pikkasen lisää sitä hyötyliikuntaa, ihan kun en jo olisi neljää edellistä tuntia ollut jaloillani. Oma valinta oli, en kadu, totesimpahan vain. Kotona jonkin aikaa istuttuani kävelemään lähtö tuntui pienenä kipuna jalkapohjissa.

***

Illalla olin lasten koululla katselemassa esitystä. Siellä se Prinsessaiseni pompsahteli lavalla, onnistuneesti ja ihanasti. Mies ei tietenkään päässyt katsomaan, se kun seilailee edelleen. Videoin kuitenkin sen koko noin kolmevarttisen (josta oma typykkä oli lavalla ehkä viisi minuuttia), niin on muistona, ja mieskin näkee sen joskus. Mutta kun meitä oli vain yksi katselija ja kamerankannattelija, ei saatu normaaleja valokuvia ollenkaan.

***

Prinsessa nyt taas kotioloissa onnistuneesti ja ei niin ihanasti kiukkuaa suurinpiirtein joka asiasta. Narisee, ähkyy, puhkuu - kiristelee ja koettelee hermojani oikein olan takaa. Olen suurinpiirtein kiehumispisteessä taas kerran.

***

Mutta - taitaa kuitenkin olla tämä päivä positiivisen puolella, pikkuriiikkisen, hiuskarvan, hitusen verran.