Ehkä kuitenkin ennemminkin elämänparannusta. Tänään töissä ehdin näes suunnitella vaikka mitä. Suunnitelmat tosin olosuhteiden pakosta on vain korvien välissä mutta silti. Suunnittelin omaa elämääni, suunnittelin mahdollista lyhykäistä kesälomareissua (juhannusreissua, kun eihän mulla olle näillä näkymin lomaa). Töistä lähteissä taas hyötyliikuin muutaman pysäkinvälin, tällä kertaa bussia vastaan, sen sijaan että olisin lähtenyt sitä karkuun. Tällä viikolla olen mennyt joka päivä bussia vastaan, ja aina seuraavalla kerralla yhden pysäkin verran enemmän. Tänään kotimatkalla ehdin taas tehdä "mitäs jos" suunnitelmia (toisin sanoen haaveilin taas voittavani suuren summan rahaa, ja mietiskelin miten sen jälkeen edettäisiin, mitä tehtäisiin, mitä ostettaisiin, minne matkustettaisiin).

Kotona olen nyt ehtinyt olla ehkä noin puoli tuntia, ehkä vajaan. Ensimmäiseksi kävin täyttämässä pyykkikoneen, ennenkuin juurrun taas jonnekin tuoliin tai sohvaan kiinni. Nyt pitäisi sitten syödä jotain ja vaikka katsastaa maanantainen Täydelliset naiset.

Tänään olo on yllättävän positiivinen, johtuen ehkä joistain päätöksistä joihin päädyin työpäivän aikana pääni sisällä. Aika sitten näyttää kuinka hyvin päätöksissäni onnistun taas pysymään.