No kun kerran vauhtiin pääsin, niin miksi lopettaa? Mä kirjoittelen tänne niin harvoin nykyään, että sitten kun hanat aukee, niin vuotaakin oikein kunnolla.

Jussi, se tuli ja meni. Torstai-illalla soitteli anoppini pojalleen, ihan vain niitä näitä ja kuulumisia turistakseen kai alunperin, mutta kyseli sitten lopulta että mennäänkö sinne hänen ja Aan luo juhannuksena. Juu, voidaan me jompana kumpana päivänä tulla. (En silloin vielä tiennyt, oliko meikäläisillä mitään aikeita kutsua meitä sinnepäin.) No, hetken päästä soitti uudestaan: Mennäänkö sinne aattona saunomaan? Ehkä. No, aatto tuli, meikäläisistä ei kuulunut mitään enkä mäkään saanut tartuttua puhelimeen. Tunnit kuluivat ja aamu vaihtui jo päivän kautta alkuiltaan, kunnes päätimme lähteä anopin ja Aan luo. Aurinko paistoi kun mies soitti äidilleen, että ollaan siellä noin tunnissa. Reilun puolen tunnin päästä, kun ulostuimme etuovesta, satoi ja auringosta ei näkynyt jälkeäkään. Sama juttu perillä, joten päädyimme kahvittlemaan sisätiloihin, kunnes sade onneksi väistyi ja aurinko alkoi lämmittää. Touhotimme ulkona, otin valokuvia krokettimailalla vauhdin saaneesta kumipallosta, omituisesti lentelevistä tikoista ja hauskoista tikanheittoasennoista, mieheni "paremmasta" puolesta (kuvitelkaa lähes kaksimetrinen mies takaa katsottuna krokettimailan kanssa kumartumassa lyömään pientä puista palloa) ja matalalla lentävästä lentokoneesta. Myöhemmin saunoimme naiset ensin ja miehet perässä. Grillasimme makkaraa ja söimme jäätelöä mansikoiden kera. Kotiin ajoimme aikaisin. Eihän kahden jälkeen yöllä kovin myöhäinenkään ole! Prinsessa nukahti jo ennen kotimatkaa Aan nojatuoliin ja kotimatkallakin torkkui osan matkaa.

Lauantaina nukuimme niin pitkään kun huvitti (minä heräsin meistä kaikista ensimmäisenä(!), siis jopa ennen Prinsessaa). Sen päivän kyhjötimme kotona. Sunnuntaina soppailimme Myllyssä. Tuli ostettua kalliit pohjalliset urheiluliikkeestä (120 € ja rapiat - no, oikeastaan ne pohjalliset [pojan suunnistuskenkiin] maksoi vain muutaman euron, mutta kun heräteostoksena tarttui mukaan kolmelle 40+ jalkaiselle Crocsit [Prinsessalle oltiin just edellisestä kaupasta ehditty ostaa halvat "tekarit", niinkuin Prinsessa nimittää kopioita, meille isojalkaisille ei sieltä löytynyt lähellekään sopivia kokoja]). Mä tykkään ja en tykkää, siis niistä Crocseista. Ne on helpot heittää jalkaan kun täytyy lähteä esimerkiksi lapsia metsästämään pihapiiristä kotiin syömään tms., varmasti mainiot rantakengät, tosi kevyet ja mulla vielä tosi hienon väriset (arvatkaa, minkä väriset). Mutta, totuuden nimissä, ne ei ole muodoltaan kauniit, ne saa mun "sirot" kaviot näyttämään entistäkin leveemmiltä, ne ei todellakaan käy vaatteen kun vaatteen kanssa jos haluaa olla tyylitietoinen (mitä mä tosin en ole muutenkaan) eikä niissä ole mielestäni hyvä kävellä pidempiä matkoja (ei edes meiltä bussipysäkille). Mutta, en ostanutkaan niitä niiden "kauniin ulkonäön" vaan helppouden takia, en ostanut niitä jokapaikan- tai kävelykengiksi, vaan nopeiksi pihakengiksi ja rennoiksi vapaa-ajan jalkineiksi.

Pitäiskö jo mennä nukkumaan?

Lisäys: P.S. Otin tänään varaslähdön helpompaan kesään, vaikkei vielä olekaan heinäkuu. Tein aamulla koko neljätuntiseni, eikä tarvinnut illalla raahautua töihin lain.