7
***
***
Sain tänään kelalta vastauksen kysymykseeni, taas kerran vastauksen jossa ei ollut juuri mitään uutta informaatiota. Kuinka on mahdollista että jotkut virastot ja tahot hallitsevat taidon olla vastaamatta selkeihin kysymyksiin. Ainut uusi informaatio vastauksessa oli, että se 961 euron tuloraja on 40 tuntiselle työviikolle, mutta vaikka mainitsin omassa viestissäni että viikkotuntimääräni on 20, ei viestissä sanottu, noudatetaanko lyhemmälle työviikolle jotain alhaisempaa tulorajaa. Tiedän että raha ei tuo onnea, mutta tämä on yksi niitä syistä, miksi olisi kiva olla rikas, voittaa vaikka muutama milli lotossa - ei tarvitsisi enää asioida Kelan tai Työvoimatoimiston kanssa, kun niiltä on niin vaikea saada selkeitä vastauksia ja paperisota niiden kanssa ajaa täysijärkisenkin ihan hulluksi.
***
Koulu lähestyy ja pojassa ilmenee taas jälleen ei toivottuja piirteitä (vai edelleenkö, miehen kesäloman aikana ei vaan ollut niin "vapaa"): valehtelua ja sääntöjen rikkomista. Eilen kun olin tullut töistä kotiin eikä poikaa näkynyt eikä kuulunut moneen moneen toviin, soitin hänelle. Kysyin missä hän on. "Mestsässä," kuului ilmiselvä vale, sillä kuulin että hän on selkeästi jossain sisätiloissa. Eikä sitten edes tarkkaan lopulta suostunut kertomaan kuinka kaukana se kaveri asui, jonka luo oli mennyt vaikka hyvin tietää, ettei saa mennä kenenkään luo sillä aikaa kun olen töissä, eikä muutenkaan ilman lupaa. Kotimatka kuitenkin kesti ihmeellisen kauan. Tänään, kun olin tullut kotiin, poika tuli jonkin aikaa sen jälkeen sisälle, kypärä päässä, joten näin että oli ollut pyöräilemässä, minkä senkin olen kieltänyt sillä aikaa kun olen pois kotoa, jottei vain sillä aikaa sattuisi mitään onnettomuuttaku ei ole apua lähellä. Väitti ettei tiennyt sellaisesta säännöstä mitään, vaikka olen siitäkin monta kertaa sanonut ja muistuttanut. Niin ja viime viikolla kaveri tuli kertomaan, että poika oli käynyt kyseisen kaverin kanssa ilman lupaa todella todella kaukana kotoa. *Huokaus!*
***
Tip... tip... tip...
Käyn täällä vähän väliä lisäilemässä jotain uutta.
Työhakemuksista: Olen nyt viikon sisällä hakenut kolmeen paikkaan (ei kuitenkaan ne kolme mitä aiemmin mainitsin - yhteen niistä ja kahteen muuhun). Miehelle en ole kertonut asiasta, mutta tänään hän huomasi kun täytin yhtä. Kysyi, miksen voi kertoa. Hyvä kysymys, johon en ole saanut hänelle vielä vastattua. Jotenkin kai kuvittelen mieheni pitävän mahdollisuuksiani päästä mihinkään niihin hakemiini töihin yhtä naurettavan pieninä kuin itse pidän ja ajatus siitä, että joku muukin pitäisi minua yhtä kelvottomana tuntuu vain liian suurelta palalta haukata juuri nyt. Tai sitten, jos mies odottaakin yhtä lailla liikoja kuin minä naurettavan optimistisissa haavetuokioissani, pudotus kovaan maahan tuntuu kovemmalta, sitten kun taas kerran joutuu pettymään.
***
Koulu lähestyy ja pojassa ilmenee taas jälleen ei toivottuja piirteitä (vai edelleenkö, miehen kesäloman aikana ei vaan ollut niin "vapaa"): valehtelua ja sääntöjen rikkomista. Eilen kun olin tullut töistä kotiin eikä poikaa näkynyt eikä kuulunut moneen moneen toviin, soitin hänelle. Kysyin missä hän on. "Mestsässä," kuului ilmiselvä vale, sillä kuulin että hän on selkeästi jossain sisätiloissa. Eikä sitten edes tarkkaan lopulta suostunut kertomaan kuinka kaukana se kaveri asui, jonka luo oli mennyt vaikka hyvin tietää, ettei saa mennä kenenkään luo sillä aikaa kun olen töissä, eikä muutenkaan ilman lupaa. Kotimatka kuitenkin kesti ihmeellisen kauan. Tänään, kun olin tullut kotiin, poika tuli jonkin aikaa sen jälkeen sisälle, kypärä päässä, joten näin että oli ollut pyöräilemässä, minkä senkin olen kieltänyt sillä aikaa kun olen pois kotoa, jottei vain sillä aikaa sattuisi mitään onnettomuuttaku ei ole apua lähellä. Väitti ettei tiennyt sellaisesta säännöstä mitään, vaikka olen siitäkin monta kertaa sanonut ja muistuttanut. Niin ja viime viikolla kaveri tuli kertomaan, että poika oli käynyt kyseisen kaverin kanssa ilman lupaa todella todella kaukana kotoa. *Huokaus!*
***
Tip... tip... tip...
Käyn täällä vähän väliä lisäilemässä jotain uutta.
Työhakemuksista: Olen nyt viikon sisällä hakenut kolmeen paikkaan (ei kuitenkaan ne kolme mitä aiemmin mainitsin - yhteen niistä ja kahteen muuhun). Miehelle en ole kertonut asiasta, mutta tänään hän huomasi kun täytin yhtä. Kysyi, miksen voi kertoa. Hyvä kysymys, johon en ole saanut hänelle vielä vastattua. Jotenkin kai kuvittelen mieheni pitävän mahdollisuuksiani päästä mihinkään niihin hakemiini töihin yhtä naurettavan pieninä kuin itse pidän ja ajatus siitä, että joku muukin pitäisi minua yhtä kelvottomana tuntuu vain liian suurelta palalta haukata juuri nyt. Tai sitten, jos mies odottaakin yhtä lailla liikoja kuin minä naurettavan optimistisissa haavetuokioissani, pudotus kovaan maahan tuntuu kovemmalta, sitten kun taas kerran joutuu pettymään.
Kommentit