Hyviä ja huonoja uutisia.
Pomo mainitsi tänään jotain työkkäristä käymisestä ja lopullisista papereista. Eli taitaa työt jatkua. Ne oli ne huonot uutiset.
Hyvät uutinen on että Kelasta sain vihdoin vastauksen, eli mun työssäoloehtoni täyttyy, vaikkei mitään työehtosopimusta noudatettaisikaan. Se 961 euron raja on tosiaan 40 tuntisen työviikon raja. Jos on 20 tuntinen työviikko niinkuin minulla, minun kuukausiansioni kerrotaan ensin kahdella, ennenkuin sitä verrataan tuohon 961 euron rajaan, toisin sanoen ylittyy ihan reippaasti, ilman että tarvitsee olla huolissaan.
Nyt pitääkin selvitellä sitten marikan vinkistä viisastuneena (kiitos!) että maksetaanko soviteltua päivärahaa yhtään ja jos niin kuinka paljon jälkikäteen ja olenko ollut nyt koko työssäoloaikani kuitenkin työkkärissä työnhakijana vai en, ja jollen ole ollut, niin ilmoittautua sellaiseksi, niin hyötyisin ainakin parin kuukauden ajan sovitellun päivärahan mahdollisuudesta.
Lapset kotiutuvat tuossa tuokiossa.
***
Minun oli keksittävä jotain, jotta pysyn järjissäni tuossa epäkiitollisessa työssäni, joten tänään siirsin puhelimeni muistikortille osan äänikirjaa. Kuuntelin osan päivää Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjaa liftareille - tosin englanniksi. Totesin työpäiväni jälkeen olevani kuin Marvin, masentunut robotti. "I've been ordered to take you down to the bridge. Here I am, brain the size of a planet and they ask me to take you down to the bridge. Call that job satisfaction? 'Cos I don't." En toki väitä että minun aivoni olisivat planeetan kokoiset, mutta tunne on siis samankaltainen. Tunnen kuinka kielelliset ja matemaattis-loogiset taitoni valuvat jokaisen hikisen ja likaisen moppivesiämpärillisen mukana viemäriin.
No siitä äänikirjasta, toki osa menee ohi korvien eikä rekisteröidy, jos juuri sillä hetkellä sattuu ajattelemaan jotain muuta, mutta kyllä siitä jotain jää mieleenkin. Tosin onnistuin siirtämään liian vähän kappaleita muistikortille ja kuunneltava loppui hieman kesken.
***
Lapset sitten kotiutuivat. Ensimmäinen ihmetyksen aiheeni oli, kuinka poika, joka vartavasten eilen illalla tuli alakerrasta noutamaan avaimiaan reppuun pakattavaksi voi unohtaa ne siitäkin huolimatta pakata?! Seuraavaksi sain sylillisen kirjoja ja vihkoja ihmeteltävikseni. Suurin osa kirjoista on kiertokirjoja, pojan ojentamassa pinossa oli vain yksi omaksi saatava kirja, biologian ja maantiedon työkirja. Matematiikassakin heillä on nyt kiertokirja, sillä kaikki tehtävät siinä kirjassa on vihkotehtäviä. Fysiikan ja kemian työkirjaa eivät saa, vaan opettaja kopioi heille työkirjan tehtäviä. Kolmanneksi sain todeta, että nyt kun poika on tosiaan jo viidennellä onkin se mikä ennen oli "ymptiä" nyt jakautunut kolmeen erilliseen kouluaineeseen: biologiaan ja maantietoon, fysiikkaan ja kemiaan sekä historiaan. Parin vuoden päästä nuo kolme ainetta ovatkin sitten jo viisi erillistä ainetta. Neljänneksi ihmettelin tyttäreni matkimiskyvyttömyyttä. Heillä on nyt toisella luokalla uutena käsialakirjoitus - vanhanaikaisesti kaunokirjoitus. Vielä ei harjoitella kirjaimia, vaan ensin aloitetaan yksinkertaisilla kopioi kuvio ja jatka kuviota harjoituksilla. Mutta kun tyttäreni saa alkuperaisen UUUUUUU muodon kopioituna näyttämään VVVVVVVVVVV muodolta, toisin sanoen kaikki pehmeys muodosta jostain syystä katoaa. Väittää että se on vaikeaa, väittää että ei osaa. Minä väitän, että osaa, jos vaan haluaa, keskittyy ja katsoo alkuperäistä muotoa tarkemmin. En nyt sentään vaadi, että tulos olisi aivan pilkulleen kuin alkuperäinen painettu, mutta edes tarpeeksi lähelle.
Ette ikinä arvaakaan mitä minun ilta-askareisiini kuuluu. Kirjojen ja vihkojen kontaktimuovitusta! Eilen se jo alkoi, tänään se jatkuu. Saattaa hyvinkin jatkua loppuviikon, kenties vielä ensiviikon puolellakin (riippuen siitä kuinka tipoittain niitä kirjoja saavat). Kiertokirjoistakin täytyy yksi päälystää, muihin riittää vanhojen muovien vahvistus/ehostus.
Vatsa huutaa murkinaa, menen etsimään itselleni jotain vatsantäytettä.
Pomo mainitsi tänään jotain työkkäristä käymisestä ja lopullisista papereista. Eli taitaa työt jatkua. Ne oli ne huonot uutiset.
Hyvät uutinen on että Kelasta sain vihdoin vastauksen, eli mun työssäoloehtoni täyttyy, vaikkei mitään työehtosopimusta noudatettaisikaan. Se 961 euron raja on tosiaan 40 tuntisen työviikon raja. Jos on 20 tuntinen työviikko niinkuin minulla, minun kuukausiansioni kerrotaan ensin kahdella, ennenkuin sitä verrataan tuohon 961 euron rajaan, toisin sanoen ylittyy ihan reippaasti, ilman että tarvitsee olla huolissaan.
Nyt pitääkin selvitellä sitten marikan vinkistä viisastuneena (kiitos!) että maksetaanko soviteltua päivärahaa yhtään ja jos niin kuinka paljon jälkikäteen ja olenko ollut nyt koko työssäoloaikani kuitenkin työkkärissä työnhakijana vai en, ja jollen ole ollut, niin ilmoittautua sellaiseksi, niin hyötyisin ainakin parin kuukauden ajan sovitellun päivärahan mahdollisuudesta.
Lapset kotiutuvat tuossa tuokiossa.
***
Minun oli keksittävä jotain, jotta pysyn järjissäni tuossa epäkiitollisessa työssäni, joten tänään siirsin puhelimeni muistikortille osan äänikirjaa. Kuuntelin osan päivää Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjaa liftareille - tosin englanniksi. Totesin työpäiväni jälkeen olevani kuin Marvin, masentunut robotti. "I've been ordered to take you down to the bridge. Here I am, brain the size of a planet and they ask me to take you down to the bridge. Call that job satisfaction? 'Cos I don't." En toki väitä että minun aivoni olisivat planeetan kokoiset, mutta tunne on siis samankaltainen. Tunnen kuinka kielelliset ja matemaattis-loogiset taitoni valuvat jokaisen hikisen ja likaisen moppivesiämpärillisen mukana viemäriin.
No siitä äänikirjasta, toki osa menee ohi korvien eikä rekisteröidy, jos juuri sillä hetkellä sattuu ajattelemaan jotain muuta, mutta kyllä siitä jotain jää mieleenkin. Tosin onnistuin siirtämään liian vähän kappaleita muistikortille ja kuunneltava loppui hieman kesken.
***
Lapset sitten kotiutuivat. Ensimmäinen ihmetyksen aiheeni oli, kuinka poika, joka vartavasten eilen illalla tuli alakerrasta noutamaan avaimiaan reppuun pakattavaksi voi unohtaa ne siitäkin huolimatta pakata?! Seuraavaksi sain sylillisen kirjoja ja vihkoja ihmeteltävikseni. Suurin osa kirjoista on kiertokirjoja, pojan ojentamassa pinossa oli vain yksi omaksi saatava kirja, biologian ja maantiedon työkirja. Matematiikassakin heillä on nyt kiertokirja, sillä kaikki tehtävät siinä kirjassa on vihkotehtäviä. Fysiikan ja kemian työkirjaa eivät saa, vaan opettaja kopioi heille työkirjan tehtäviä. Kolmanneksi sain todeta, että nyt kun poika on tosiaan jo viidennellä onkin se mikä ennen oli "ymptiä" nyt jakautunut kolmeen erilliseen kouluaineeseen: biologiaan ja maantietoon, fysiikkaan ja kemiaan sekä historiaan. Parin vuoden päästä nuo kolme ainetta ovatkin sitten jo viisi erillistä ainetta. Neljänneksi ihmettelin tyttäreni matkimiskyvyttömyyttä. Heillä on nyt toisella luokalla uutena käsialakirjoitus - vanhanaikaisesti kaunokirjoitus. Vielä ei harjoitella kirjaimia, vaan ensin aloitetaan yksinkertaisilla kopioi kuvio ja jatka kuviota harjoituksilla. Mutta kun tyttäreni saa alkuperaisen UUUUUUU muodon kopioituna näyttämään VVVVVVVVVVV muodolta, toisin sanoen kaikki pehmeys muodosta jostain syystä katoaa. Väittää että se on vaikeaa, väittää että ei osaa. Minä väitän, että osaa, jos vaan haluaa, keskittyy ja katsoo alkuperäistä muotoa tarkemmin. En nyt sentään vaadi, että tulos olisi aivan pilkulleen kuin alkuperäinen painettu, mutta edes tarpeeksi lähelle.
Ette ikinä arvaakaan mitä minun ilta-askareisiini kuuluu. Kirjojen ja vihkojen kontaktimuovitusta! Eilen se jo alkoi, tänään se jatkuu. Saattaa hyvinkin jatkua loppuviikon, kenties vielä ensiviikon puolellakin (riippuen siitä kuinka tipoittain niitä kirjoja saavat). Kiertokirjoistakin täytyy yksi päälystää, muihin riittää vanhojen muovien vahvistus/ehostus.
Vatsa huutaa murkinaa, menen etsimään itselleni jotain vatsantäytettä.
Kommentit