Äsken mulla oli vielä mielessä... ainiin, nyt muistan.
Ensimmäiseski se, minkä jo meinasin unohtaa. Erään tekemäni huomion. Mulla ei ole ollut kunnon flunssaa kuin viimeksi vajaa vuosi sitten. Joku pöpö mulla oli puolisen vuotta sitten, joka nostatti lämmön ja sai mahan sekaisin, mutta mitään nuhaa ei muistaakseni silloin ollut. En valita, en suinkaan. Mutta pakko se on todeta, että Gefilus Maxit taitaa oikeasti auttaa, kuten purkin kyljessä lukeekin: "Vahva annos vastustuskykyä". Pitää kuitenkin koputtaa puuta, ettei nyt sitten kun pääsi kehaisemaan, niin iske jokin pöpö. Normaalisti "ennen vanhaan" podin vähintäänkin kaksi flunssaa vuodessa, ainakin yhden keväällä ja yhden syksyllä. Ja tämänhetkinen työ jos mikä altistaa kaikenmaailman nuhille ja pöpöille, kun töissä pölyisiä nurkkia ja monen monien ihmisten roskia ja muita jälkia siivoilen.
Toiseksi se, jota en voi unohtaa (jos unohtaisin, en olisi äiti). Poikanen lähti aamulla leirikouluun oman ja rinnakkaisluokan kera. Ovat reissussa koko kouluviikon, palaavat perjantaina. Eilen oli kova pakkaaminen ja häslinki. Pojalle tuli iso ja suhteellisen painava kassi reissuun mukaan, mutta ilmeisesti oli saanut sen aamulla yksin raahattua koululle (onneksi matkaa ei ole kuin pari-kolme sataa metriä). Pyysin että soittelisi nyt illalla kun heillä on vapaata, mutta taitaa pojalla olla niin kivaa, että kotiväki on päässyt siinä hulinassa unohtumaan. Uskon kuitenkin kaiken olevan ihan hyvin, sillä ei opettajat ole soitelleet, joten en ole pahasti huolissani. Poika tosin lähti reissuun pikkaisen nuhaisena, joten sopii vaan toivoa, ettei sairastu pahemmin.
Ja vielä kolmanneksi, ennenkuin menen nukkumaan, eräs huvittava juttu. Oikeasti erittäin tärkeä ja hyvä asia, mutta meidän tapauksessamme huvittava. Tyttö sai perjantaina kotiin monisteita täytettäväksi, toinen vanhemmille ja toinen oppilaalle. Piti kertoa koulumatkan vaarallisin paikka, miksi se on vaarallinen ja miten kyseisessä paikassa voisi liikenneturvallisuutta parantaa. Meidän vastauksemme: oma- ja naapuripiha, koska niissä saattaa liikkua asukkaiden autoja ja ei oikein voi tehdä mitään pihateitten liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tosin lisäselvitykseksi mies kirjoitti että tytön koulumatka on todella lyhyt ja erittäin turvallinen, paljon turvallisempi se ei voisi olla. Korostan nyt vielä, että sellaisissa perheissä, joissa lapsi koulumatkallaan joutuu esimerkiksi ylittämään autotien, kyseinen kysely on järkevä, hyvä ja tarpeellinen, mutta meidän tapauksessamme tuntui jotenkin naurettavalta täyttää sitä lappua.
Ensimmäiseski se, minkä jo meinasin unohtaa. Erään tekemäni huomion. Mulla ei ole ollut kunnon flunssaa kuin viimeksi vajaa vuosi sitten. Joku pöpö mulla oli puolisen vuotta sitten, joka nostatti lämmön ja sai mahan sekaisin, mutta mitään nuhaa ei muistaakseni silloin ollut. En valita, en suinkaan. Mutta pakko se on todeta, että Gefilus Maxit taitaa oikeasti auttaa, kuten purkin kyljessä lukeekin: "Vahva annos vastustuskykyä". Pitää kuitenkin koputtaa puuta, ettei nyt sitten kun pääsi kehaisemaan, niin iske jokin pöpö. Normaalisti "ennen vanhaan" podin vähintäänkin kaksi flunssaa vuodessa, ainakin yhden keväällä ja yhden syksyllä. Ja tämänhetkinen työ jos mikä altistaa kaikenmaailman nuhille ja pöpöille, kun töissä pölyisiä nurkkia ja monen monien ihmisten roskia ja muita jälkia siivoilen.
Toiseksi se, jota en voi unohtaa (jos unohtaisin, en olisi äiti). Poikanen lähti aamulla leirikouluun oman ja rinnakkaisluokan kera. Ovat reissussa koko kouluviikon, palaavat perjantaina. Eilen oli kova pakkaaminen ja häslinki. Pojalle tuli iso ja suhteellisen painava kassi reissuun mukaan, mutta ilmeisesti oli saanut sen aamulla yksin raahattua koululle (onneksi matkaa ei ole kuin pari-kolme sataa metriä). Pyysin että soittelisi nyt illalla kun heillä on vapaata, mutta taitaa pojalla olla niin kivaa, että kotiväki on päässyt siinä hulinassa unohtumaan. Uskon kuitenkin kaiken olevan ihan hyvin, sillä ei opettajat ole soitelleet, joten en ole pahasti huolissani. Poika tosin lähti reissuun pikkaisen nuhaisena, joten sopii vaan toivoa, ettei sairastu pahemmin.
Ja vielä kolmanneksi, ennenkuin menen nukkumaan, eräs huvittava juttu. Oikeasti erittäin tärkeä ja hyvä asia, mutta meidän tapauksessamme huvittava. Tyttö sai perjantaina kotiin monisteita täytettäväksi, toinen vanhemmille ja toinen oppilaalle. Piti kertoa koulumatkan vaarallisin paikka, miksi se on vaarallinen ja miten kyseisessä paikassa voisi liikenneturvallisuutta parantaa. Meidän vastauksemme: oma- ja naapuripiha, koska niissä saattaa liikkua asukkaiden autoja ja ei oikein voi tehdä mitään pihateitten liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tosin lisäselvitykseksi mies kirjoitti että tytön koulumatka on todella lyhyt ja erittäin turvallinen, paljon turvallisempi se ei voisi olla. Korostan nyt vielä, että sellaisissa perheissä, joissa lapsi koulumatkallaan joutuu esimerkiksi ylittämään autotien, kyseinen kysely on järkevä, hyvä ja tarpeellinen, mutta meidän tapauksessamme tuntui jotenkin naurettavalta täyttää sitä lappua.
Kommentit