Kerrankin mulla on aamulla hyvin aikaa (mikä on harvinaista), ja sitten onkin vain ihan vähän luettavaa tarjolla blogien sun muiden saralla (siis niiden joukossa joita luen säännöllisesti - ei jaksa kuitenkaan lähteä uusia etsiskelemään).

Pelkäsin jo eilen illalla että menetän yöuneni eilisen takia. Kun olin aikani kiehunut ja kihissyt, seuraava tunne olikin valtava ahdistus. Oli kauhean tukala olla ja jotenkin asia kääntyi taas omassa päässäni niin päin, että minä olen nyt se pahis tässäkin, kaikki on minun syytäni, ettei olisi pitänyt kuitenkaan mennä puhumaan siitä. Rohkeus on yliarvostettua. Mitä hyötyä on olla rohkea, jos siitä seuraakin tuollainen olo? No, yöuniani en menettänyt, mutta en ole koskaan ennen pelännyt työpäivää niinkuin pelkään tänään ja lopun työsuhteeni ajan. Henkilö ei ole tänään ilmeisesti paikalla, mutta silti.

Jaha, täytyy ruveta lähtemään sinne töihin sitten taas.