Kuulin tänään mitä Henkilö on ajatellut minun ja Seuraajan päitten menoksi. Enkä taaskaan kuullut sitä Henkilöltä. Ei hän ole vielä ottanut edes minun kuulteni puheeksi, että Seuraaja on tulossa.

Uusi oli tänään viimeistä päivää. Uudesta tuli siis Entinen. Kaikki viimepäivien tapahtumat saivat minut nousemaan omia oikeuksiani selvittelemään ja puolustamaan. Ensinnäkin selvisi, että minulle on maksettu lomakorvausta liian vähän koko tämä vuosi. Siihen asiaan tulee korjaus ja saan ne takautuvasti seuraavassa palkassa: Jee! Lisäksi, minulla on oikeus vapaaseen, minkä olen työlläni ansainnut, vaikka se sitten onkin siinä kohtaa palkatonta vapaata. Joten, maanantaina kohtaan Henkilön, ja aion pyytää viimeistä puolikasta kuukautta vapaaksi. Hänellä ei pitäisi olla mitään perusteita kieltää sitä minulta (mulla on yhteensä 30 pitämätöntä vapaapäivää jäljellä, koska koko aikana olen ollut vain päivän vapaalla), sillä jos hän rupeaa jotain vastaan sanomaan, kerron kuulleeni Seuraajan aloittavan niin, että ehdin hänen kanssaan olla päivän päälekäin häntä opastamassa, joten loppukuuta he eivät joudu olemaan ilman siivoojaa, eikä Seuraajankaan tarvitse tulla ihan tyhjän päälle, kuten minä aikoinani tulin. Voin vielä vetää hihasta valttikortit: "en ole ollut kuin yhden ainoan päivän vapaalla aiemmin", "tehnyt yli vuoden putkeen töitä ilman kunnon lomaa" ja sen että "hän on aina puhunut siitä, kuinka he kyllä joustavat tarvittaessa, joten nyt olisi aika näyttää sitä joustavuutta käytännössä".

Maanantaina, jos hyvin käy, saan aloittaa uuden lähtölaskennan.

Taloudellisesti minä en ilmeisesti mitenkään hyödy tuosta että pidän osan pitämättömistä lomapäivistä työsuhteen lopuksi, ehkä jopa päin vastoin, mutta se antaa viimeiseksi puolikkaaksi kuukaudeksi vapauden tunteen, tunteen, että olen "oikealla, työllä ansaitulla lomalla" enkä vielä/taas työttömänä, työvoimatoimiston talutusnuorassa. Puoli kuukautta ilman perheen ulkopuolisia velvoitteita.