Tänään kohtasin taas Henkilön. Ja puhuttiin, ja puhuttiin ja puhdistettiin ilmaa. Joissain asioissa hän edelleen pysyy kannassaan, mutta hän suostuu jo näkemään vähän laajemmaltikin. Ja päätin sitten joustaa hieman. Menen vielä maanantaina ja tiistaina töihin. Syysloman olen kotona, ja sitten ensi keskiviikosta alkaen loppukuun.

Seuraaja aloitti tänään. Opastin häntä parhaani mukaan. Hän oli se suurin syy, miksi päätin joustaa hieman. Olenpahan siellä vielä pari päivää, jos hänelle tulee kysyttävää tai jotain. Hän hoitaa kuitenkin tästä eteenpäin sen peruskauran, minä otan kaksi päivää vielä sellaisia harvemmin siivoiltavia juttuja. Avaimetkin luovutin jo hänelle.

Vapautunut olo. On tietoa eikä epävarmuutta, toivoa epätoivon sijaan.

***

Huomenna labra. Ja mun tuurilla lääkäri soittaa tiistaina juuri kun olen bussissa matkalla kotiin tai kävelemässä kotiin. Työpäivän aikana uskallan kuitenkin pysähtyä kuuntelemaan tuloksia ja mitä muuta hänellä on sanottavana, se ei ole se pahin mahdollinen hetki.

***

Hassu tunne, puolivapaa. Huomenna pitää muistaa ettei tarvitse herätä, niin ylihuomennakin. Mutta sitten täytyy taas kaksi päivää muistaa herätä, mutta olla kuitenkin ihan tuntemattoman ihmisen armoilla ne kaksi päivää, tarkoittaen siis sitä, että mulla ei ole enää avaimia sinne, ja mun täytyy vain luottaa että toinen saapuu paikalle ajallaan.

***

Olo on raukea.