En aio lähteä tänään minnekään. En edes töihin. Flunssa iski nyt oikein toden teolla. En kuitenkaan aio flunssan varjolla laistaa viimeisestä työpäivästäni. En suinkaan. Soitan töihin, ja sanon, että tulen tekemään sen viimeisen päivän sitten kun vointini on parempi. Kenties jo tämän viikon loppupuolella, mutta viimeistään ensi viikon alkupuolella.

Kuumetta ei ole, vaikka mittari kyllä nousi päälle 37:n asteen. Olo vaan on niin tyystin voimaton. Ensin ajattelin että vedän tämän päivän läpi särkylääkkeen ja nenäsumutteen voimalla, mutta sitten päätin olla  järkevä. Ja samalla kun parantelen flunssaa, saan rauhassa odotella lääkärin soittoa, eikä tarvitse mahdollisesti töissä ruveta juttelemaan omista terveysasioista.

Iltapäivämenoakin aion siirtää jonnekin muualle. Ei jaksa kävellä paria kilometriä tässä kunnossa ja välissä  istua puoli tuntia kaikkien voimakkaiden tuoksujen ja hiustenpätkien joukossa.

Tämä päivä on siis odottelua. Ensin odotan sopivaa aikaa soittaa töihin ja kampaajalle, sitten odotan lääkärin soittoa.