Joka ei siis ole välttämättä niin ihanaa eikä vapaata. Nyt kun ei enää ole töitä, on mun päivärytmini heittänyt häränpyllyä. Ehdottoman huippunsa se saavutti edellisen vuorokauden aikana. Eilen heräsin joskus yhdentoista aikoihin (lopullisesti, aamulla olin hetken hereillä ennen tytön kouluun lähtöä). Vaikka pääsin sänkyyn jo joskus yhdentoista ja kahdentoista välillä, unta rupesin yrittämään vasta neljän jälkeen. Mun vaan oli muka ihan pakko saada yksi japanilainen ristikko valmiiksi, varsinkin kun silmät eivät koko aikana ruvenneet lupsumaan, niinkuin usein käy, minkä jälkeen yleensä pian luovutan ja rupean nukkumaan. Mutta koska yö ja silmät sekä aivot harottivat, niin mulla meni loppuvaiheessa se kahdesta neljään kertaa väärin niin että jouduin kumittamaan osan pois ja yrittämään uudestaan.

Kahdeksan aikoihin heräsin siihen, kun lapset kinastelee vessan käytöstä. Poika vain seisoi siellä valmiina kiusallaan - väitti tulevansa heti pois kun saisi itse avata vessan oven - ja lopuksi vielä kiusallaan sammutti sieltä valot, vaikka tiesi siskonsa menevän sinne heti hänen jälkeensä. Siinä sitten hoputtelin ja aikataulutin lasten aamua niin, etteivät toista kertaa joutuneet samaan paikkaan samaan aikaan koko aamun aikana. Lopulta totesin, että turha mun enää on yrittää nukkua, sillä jos ja kun saan unen päästä kiinni, nukun varmaan jonnekin puoleen päivään taas. Jos yritän nyt vain sinnitellä tän päivän niin illalla luulisi olevan järkevämpään aikaan niin väsynyt, että nukahdankin järkevämpään aikaan.