Mikä on huolettoman vastakohta? Se riippunee siitä missä merkityksessä. Tässä tapauksessa kuitenkin tarkoitan huolettomalla huolia vailla olevaa. No, minä jälleen kerran olen sen vastakohta. Huolia ja murheita on pää täynnä. Huolista suurin on poika ja pojan suhtautuminen koulutyöhön. Aletaan meinaan jo olla siinä pisteessä, että kuvioihin astuu pian oppilashuoltoryhmä (vai mikä onkaan nimeltään). Unohdukset ovat vain lisääntyneet ja lisääntyneet, kokeet eivät käy kotona allekirjoitettavina eivätkä opettajien kirjoittamat viestit tilanteen epätoivoisuudesta. Perjantaina näen sitten, kuinka ovat pojan arvosanat romahtaneet. Ja taidoista ei ole kiinni, vaan pojan täydellisestä haluttomuudesta nähdä vähääkään vaivaa koulunkäynnin eteen. Vatsaa oikein vääntää, ja on "huono äiti" olo. Mutta kun tuo toinen lapsi tuntuu pärjäävän hienosti koulussa (mitä nyt välillä häiritsee toisten työrauhaa, kun ei vaan tunnu osaavan olla koskaan hiljaa), niin en ole voinut kai ihan täysin epäonnistua äitinä. Pojan kanssa on keskusteltu ja keskusteltu pää puhki, eikä hän osaa (tai halua) antaa mitään järkevää syytä siihen, miksi ei välitä tehtävistään. No, nyt sitten pistimme pojan koulunkäynnin kunnon syyniin. Poika tekee nyt sitten läksyt alakerrassa ruokapöydän ääressä meidän valvonnassa, käytössä on "läksyvihko" jonka avulla kotonakin oikeasti tiedämme mitä läksyä on tullut, ja puramme ja pakkaamme pojan repun joka päivä yhdessä.

Saadakseni huolet ja murheet välillä taka-alalle, jotteivät ne söisi minua täysin puhki, yritän tehdä asioita, jotka saisivat ajatukseni muualle. Aloitin tänään pienen askarteluprojektin, joka on muhinut jo jonkin aikaa. Pienen, ihan oikeasti. Se vain kaipaa vielä pari hyvää ideaa (ehkä pieniä hankitojakin) ja jonkin verran töitä. Ei pitäisi olla mikään mahdottomuus saada sitä valmiiksi joulupakettiin. Tämän askartelupuuhan lomassa totesin, että asetoni syövyttää, oikeastaan sulattaa sellaisen ihan ohuen kertakäyttömukin. Olin laittanut tilkan asetonia (ihan kunnon kamaa, ei kynsilakanpoistoainetta) sellaiseen mukiin pestäkseni pensselin, ja kun otin mukin taas käteeni lavuaarin reunalta, käteeni jäi pelkkä pohjaton "putki". Mukin pohja oli altaan reunalla sellainen pehmeä pyöreä läikkä. Lähti kyllä hienosti pois, ei jättänyt mitään pysyvää jälkeä. No, otin samanlaisen muovimukin, ja tällä kertaa lakkabensiiniä, hieman miedompaa kamaa siis, mutta hetken päästä totesin, että sekin alkoi hikoilla sen kertakäyttömukin pohjan läpi. Ei auttanut muu, kuin ottaa vähän kestävämpi astia, löysin sellaisia vähän lääkemitan tapaista muovia olevia mukeja, jotka ovat joskus olleet "jalkana" isoille pääsiäismunille (olivat siis pääsiäismunan alla paperin sisällä ihan jo kaupassa). Se sentään jo kesti lakkabensiinin. Projektilla on siis jo ensimmäinen maalikerros. Vaatii vielä ainakin kerroksen, ellei kaksikin (jotta askartelumateriaalin alkuperäinen käyttötarkoitus peittyisi kunnolla). Plus sitten koristemaalausta, viimeistelyä ja sen sellaista.

Tänään illalla kaupoille. Se kauluspaita ja partiopaita tarvitaan. Ja tämä on oikeastaan ainut mahdollinen päivä tällä viikolla. Huomenna on iltamenoa ja torstaina olisi jo vähän liian myöhäistä.

Kotihommia pitäisi myös ehtiä/jaksaa/viitsiä saada aikaiseksi. Pienenmoinen innon putoaminen on havaittavissa, mutta elän toivossa että into saisi uudet siivet ihan lähiaikoina.