Saadakseni huolet ja murheet välillä taka-alalle, jotteivät ne söisi minua täysin puhki, yritän tehdä asioita, jotka saisivat ajatukseni muualle. Aloitin tänään pienen askarteluprojektin, joka on muhinut jo jonkin aikaa. Pienen, ihan oikeasti. Se vain kaipaa vielä pari hyvää ideaa (ehkä pieniä hankitojakin) ja jonkin verran töitä. Ei pitäisi olla mikään mahdottomuus saada sitä valmiiksi joulupakettiin. Tämän askartelupuuhan lomassa totesin, että asetoni syövyttää, oikeastaan sulattaa sellaisen ihan ohuen kertakäyttömukin. Olin laittanut tilkan asetonia (ihan kunnon kamaa, ei kynsilakanpoistoainetta) sellaiseen mukiin pestäkseni pensselin, ja kun otin mukin taas käteeni lavuaarin reunalta, käteeni jäi pelkkä pohjaton "putki". Mukin pohja oli altaan reunalla sellainen pehmeä pyöreä läikkä. Lähti kyllä hienosti pois, ei jättänyt mitään pysyvää jälkeä. No, otin samanlaisen muovimukin, ja tällä kertaa lakkabensiiniä, hieman miedompaa kamaa siis, mutta hetken päästä totesin, että sekin alkoi hikoilla sen kertakäyttömukin pohjan läpi. Ei auttanut muu, kuin ottaa vähän kestävämpi astia, löysin sellaisia vähän lääkemitan tapaista muovia olevia mukeja, jotka ovat joskus olleet "jalkana" isoille pääsiäismunille (olivat siis pääsiäismunan alla paperin sisällä ihan jo kaupassa). Se sentään jo kesti lakkabensiinin. Projektilla on siis jo ensimmäinen maalikerros. Vaatii vielä ainakin kerroksen, ellei kaksikin (jotta askartelumateriaalin alkuperäinen käyttötarkoitus peittyisi kunnolla). Plus sitten koristemaalausta, viimeistelyä ja sen sellaista.
Tänään illalla kaupoille. Se kauluspaita ja partiopaita tarvitaan. Ja tämä on oikeastaan ainut mahdollinen päivä tällä viikolla. Huomenna on iltamenoa ja torstaina olisi jo vähän liian myöhäistä.
Kotihommia pitäisi myös ehtiä/jaksaa/viitsiä saada aikaiseksi. Pienenmoinen innon putoaminen on havaittavissa, mutta elän toivossa että into saisi uudet siivet ihan lähiaikoina.
Kommentit