Nojoo, jouluyö on, juhlayö ei niinkään.
Meillä oli oikein mukava aatto. Ja monen monituista ristiä saisi vetää seinään, niin omituista (tavanomaisesta poikkeavaa) käytöstä lapsilta saimme kokea. Aamulla nukuttiin aika pitkään, syötiin riisipuuroa aamupalaksi, siivottiin ja vähän aikaa rikottiin täten myös joulurauhaa (imurointi saatiin päätökseen vasta noin varttia yli kaksitoista).
Johdantona jatkoa ajatellen kerrottakoon, että olimme eilen jo kyläilemässä mummilassa, ja lapset saivat jo sieltä ensimmäiset lahjansa: kumpikin sai miniläppärin.
Joten, aamupalan ja imuroinnin jälkeen kuluikin aikamoinen määrä aikaa siihen että asensimme lasten koneet käyttökuntoon. Ja sen jälkeen siihen, että lapset opettelivat jonkin verran niitten käyttöä ja niillä pelaamista (poika tykästyi pelaamaan internet-herttaa ja typykkä pelasi miinaharavaa ja pasianssia) ja me olimme hollilla auttamassa ja neuvomassa. Iltapäivällä söimme joululeipää ja pikkuleipiä ja juotiin glögiä jonka jälkeen lapset viihtyivät jälleen uusien koneidensa äärellä. Ruokapöydässä poika sanoi tietävänsä tapahtumien kulun, kun lähtisimme myöhemmin hautausmaalla käymään, että isi varmaankin unohtaisi tällä kertaa hautakynttilän, kun aiempina vuosina on aina unohtunut kamera kun on lähdetty mummilaan. No, lähdimme illansuussa hautausmaalle (joka on muuten kaunis valomeri näin jouluna - ei aiempia kokemuksia, kun aiemmin jouluun ei ole kuulunut vierailu kenenkään haudalla), mutta kukaan ei unohtanut mitään. Sen sijaan, koska tuulikaappi on ahdas, minä jäin viimeisenä pukeutumaan ja samalla siirsin säkin kaapista olohuoneeseen.
Kotiin tullessa ei kumpikaan lapsista huomioinut säkkiä mitenkään, en tiedä huomasiko kumpikaan sitä. Sen sijaan lapset taas istuivat liimautuneina koneidensa ääreen, kun me vanhemmat ruvettiin valmistelemaan jouluruokaa. Meni pitkään, ennenkuin jompikumpi ihan noin vain ohimennen huomasi lahjasäkin - ja jatkoi sitten pelaamista koneella. Ei mitään "avataan jo, äkkiä äkkiä, koska avataan, voidaanko jo avata". Katsoimme miehen kanssa toisiamme äimistyneinä ja huvittuneina. Söimme jouluruokaa, katselimme sitten yhdessä Samusirkan joulutervehdyksen (viivästettynä) ja sen jälkeen vasta lapset jakelivat lahjat ja avasimme ne. Lahjoja oli ihan sopivasti. Ei liikaa ja yltäkylläisesti, muttei kuitenkaan ihan hirveän vähänkään. Lahjojenjaon jälkeen lapset hajaantuivat jo huoneisiinsa (eivät saaneet enää lupaa avata koneitaan) lueskelemaan ja valmistautumaan yöpuulle.
Lasten mentyä nukkumaan katselimme vielä miehen kanssa Mehiläisen elokuvan alkuperäiskielellä ekstroineen päivineen ja viimeisimmän jakson Eurekaa digiboksilta. Ja vielä, kun kello on jo hilkun verran yli kaksi, olemme hereillä.
Samusirkkaa katsellessa nuokuin. Päätä on särkenyt ison osan päivää, mutta syylliseksi epäilen ensinnäkin sitä, että en juonut kahvia ennenkuin vasta myöhään illalla (jonka jälkeen päänsärky on hieman hellittänyt) ja hartioiden kipua, joka se ja päänsärky hellittivät hieman kun pistin miehen hieromaan hartioita ja niskaa. Nyt päänsärkyä on aavistus samoin kuin väsymystä. Pitäisi varmaan siirtyä pikkuhiljaa meidänkin sängynpohjalle, jottei huominen mene ihan harakoille.
Huomisen ohjelmistossa on suunnitteilla koko perheen elokuvareissu - ensimmäinen pitkään aikaan.
Meillä oli oikein mukava aatto. Ja monen monituista ristiä saisi vetää seinään, niin omituista (tavanomaisesta poikkeavaa) käytöstä lapsilta saimme kokea. Aamulla nukuttiin aika pitkään, syötiin riisipuuroa aamupalaksi, siivottiin ja vähän aikaa rikottiin täten myös joulurauhaa (imurointi saatiin päätökseen vasta noin varttia yli kaksitoista).
Johdantona jatkoa ajatellen kerrottakoon, että olimme eilen jo kyläilemässä mummilassa, ja lapset saivat jo sieltä ensimmäiset lahjansa: kumpikin sai miniläppärin.
Joten, aamupalan ja imuroinnin jälkeen kuluikin aikamoinen määrä aikaa siihen että asensimme lasten koneet käyttökuntoon. Ja sen jälkeen siihen, että lapset opettelivat jonkin verran niitten käyttöä ja niillä pelaamista (poika tykästyi pelaamaan internet-herttaa ja typykkä pelasi miinaharavaa ja pasianssia) ja me olimme hollilla auttamassa ja neuvomassa. Iltapäivällä söimme joululeipää ja pikkuleipiä ja juotiin glögiä jonka jälkeen lapset viihtyivät jälleen uusien koneidensa äärellä. Ruokapöydässä poika sanoi tietävänsä tapahtumien kulun, kun lähtisimme myöhemmin hautausmaalla käymään, että isi varmaankin unohtaisi tällä kertaa hautakynttilän, kun aiempina vuosina on aina unohtunut kamera kun on lähdetty mummilaan. No, lähdimme illansuussa hautausmaalle (joka on muuten kaunis valomeri näin jouluna - ei aiempia kokemuksia, kun aiemmin jouluun ei ole kuulunut vierailu kenenkään haudalla), mutta kukaan ei unohtanut mitään. Sen sijaan, koska tuulikaappi on ahdas, minä jäin viimeisenä pukeutumaan ja samalla siirsin säkin kaapista olohuoneeseen.
Kotiin tullessa ei kumpikaan lapsista huomioinut säkkiä mitenkään, en tiedä huomasiko kumpikaan sitä. Sen sijaan lapset taas istuivat liimautuneina koneidensa ääreen, kun me vanhemmat ruvettiin valmistelemaan jouluruokaa. Meni pitkään, ennenkuin jompikumpi ihan noin vain ohimennen huomasi lahjasäkin - ja jatkoi sitten pelaamista koneella. Ei mitään "avataan jo, äkkiä äkkiä, koska avataan, voidaanko jo avata". Katsoimme miehen kanssa toisiamme äimistyneinä ja huvittuneina. Söimme jouluruokaa, katselimme sitten yhdessä Samusirkan joulutervehdyksen (viivästettynä) ja sen jälkeen vasta lapset jakelivat lahjat ja avasimme ne. Lahjoja oli ihan sopivasti. Ei liikaa ja yltäkylläisesti, muttei kuitenkaan ihan hirveän vähänkään. Lahjojenjaon jälkeen lapset hajaantuivat jo huoneisiinsa (eivät saaneet enää lupaa avata koneitaan) lueskelemaan ja valmistautumaan yöpuulle.
Lasten mentyä nukkumaan katselimme vielä miehen kanssa Mehiläisen elokuvan alkuperäiskielellä ekstroineen päivineen ja viimeisimmän jakson Eurekaa digiboksilta. Ja vielä, kun kello on jo hilkun verran yli kaksi, olemme hereillä.
Samusirkkaa katsellessa nuokuin. Päätä on särkenyt ison osan päivää, mutta syylliseksi epäilen ensinnäkin sitä, että en juonut kahvia ennenkuin vasta myöhään illalla (jonka jälkeen päänsärky on hieman hellittänyt) ja hartioiden kipua, joka se ja päänsärky hellittivät hieman kun pistin miehen hieromaan hartioita ja niskaa. Nyt päänsärkyä on aavistus samoin kuin väsymystä. Pitäisi varmaan siirtyä pikkuhiljaa meidänkin sängynpohjalle, jottei huominen mene ihan harakoille.
Huomisen ohjelmistossa on suunnitteilla koko perheen elokuvareissu - ensimmäinen pitkään aikaan.
Kommentit