siihen, että on taas tyhjä ja hiljainen koti. Prinsessa tekee lähtöä kouluun, poika on suihkussa, ja tunti on siihen, että hän lähtee. Mutustan omaa aamupalaani, kaikki blogit on luettu ja mietin, mitä sen tunnin tekisin. Mitään ihmeellistä ei viitsi aloittaa, sillä todennäköistä on, että se kuitenkin keskeytyisi. Joten mitäs muutakaan tässä nyt ainakaan aluksi teen, kuin kirjoitan tyhjänpäiväisiä lauseita.

Perjantaina tunnelma latistui, kuten pelkäsinkin, mutta ihan lähinnä vaan itsestään, hissukseen, ei hetkessä romahtamalla. Lapset toi kotiin todistuksensa, hyvän ja vähemmän hyvän. Sitä vähemmän hyvää yritän olla ottamatta raskaasti, vaan ajattelen positiivisesti ja toivon että se oli pieni tilapäinen notkahdus, ja että kevään todistus näyttäisi vaikka aikalailla samalta kuin viimekeväinenkin (johon olin siis tyytyväinen).

Lauantaina, itsenäisyyspäivänä, oli miehellä ja Prinsessalla aikainen herätys (itsepähän ovat harrastuksensa valinneet). Iltapäivästä oli kirkkoa ja kulkuetta. Käytiin samalla viemässä haudalle kynttilöita. Kotimatkalla haettiin pizza. Loppuilta lähinnä vaan oltiin.

Eilen nukuttiin pitkään (jotkut pidempään kuin toiset, Prinsessa ehkä ei nukkunut pitkään). Iltapäivästä muu perhe lähti kauppaan, minä jäin laittamaan ruokaa uuniin. Kun kotiutuivat, syötiin kunnolla, oli oikein jälkiruokaakin. Illalla pelailtiin kehittäviä pelejä, Junior Aliasta ja Big Brain Academya (jälkimmäinen Wiillä).

Voisin vaikka kutsua ihan onnistuneeksi viikonlopuksi.

Entä tämä viikko. No, koko perhe on koolla vain kahtena arki-iltana, ja viikonloppukin on täynnä menoa ja meininkiä. No, ehkei ihan täynnä, mutta siis molemmille päiville on jotakin.

Olemmeko liian erilaiset, HraTee ja minä. Minä jatkuvasti valitan, että koskaan ei voi vain olla kotona, mutta mies vain jatkuvasti pitää silmällä ja melkein etsii menoja joihin voitaisiin osallistua. Eikä voi ainakaan sanoa, etteikö kotona olisi mitään tekemistä, täältä ei tekeminen lopu kesken, ei millään.

Joulukin tulee pian. Ei mitään hajua joululahjoista, ei juurikaan edes ideoita. Eikä liiemmin rahaakaan, sen puoleen. Emme taida tänävuonna ostaa kovinkaan monta lahjaa. Suurinpiirtein vain pakolliset. Omille lapsillekaan ei ostella kuin ehkä korkeintaan yhdet jotkut. Prinsessalle on tekeillä se yksi itsetehty juttu ja kaapissa on ollut enemmän tai vähemmän piilossa yhdet jutut lapsille jo pidemmän aikaa. Eli siis näillä näkymin kolme lahjaa per nenä meiltä omille lapsille tänä vuonna. Lisäksi sitten ehkä jotain kivaa koko perheelle yhteiseksi. Koska lahjoja pääsisi ostelemaan, niin ei hajuakaan... Tokihan mulla on päivät aikaa lähteä kaupoilla, netistäkin ehtisi vielä tilailla vaikka mitä. Huomenna voisin tosin lähteä ajoissa (yhdeksän aikaan) liikkelle, viettää päivän kaupungilla ennen yhtä tärkeää menoa. Josko löytäisin jotain kivaa ja sopivaa. Vaikken vielä ostaisikaan niitä (ainakaan kaikkia), niin kuitenkin tietäisin, mitä voisi käydä mistäkin ostelemassa myöhemmin. Saas nähdä.

Tänään pitää löytää yksi kansio. Ja se tuntikin on kohta mennyt. Nyt menen myös minä.