Heräsin aikaisin, mutta periaatteessa vähän myöhään. Heräsin ja katselin kelloa, totesin sen olevan vähän yli 7, alakerrassa oli valot ja jotenkin ajattelin miehen siellä touhuilevan. Käänsin siis vain kylkeä ja ajattelin yrittää uudelleen nukahtamista. Asento ei ollut kuitenkaan hyvä, tai jotain vastaavaa ja käänsin kylkeä jälleen ja katselin sitä kelloa. Hetken raksuttamisen jälkeen tajusin, että eihän se ole mies vaan tytär kun alhaalla touhuaa. Joten täytyi minunkin siis nousta ja auttaa tyttöä kouluunlähdössä. On se vaikeeta: kaikki järki sanoo että ei ne voi tänään mennä tuossa kelissä luistelemaan, mutta mitäs jos kuitenkin. Joten tyttö raahasi tänään siis luistimitet mukanaan kouluun, todennäköisesti ihan turhaan, mutta eipähän tule unohdusta.
Siinä kouluunlähtövalmisteluissa soitin miehellekin, kyselin, miltä ulkona näytti kun lähti töihin. Kertoi sitten sen lisäksi heränneensä vasta kaksikymmentä vaille seitsemän. Onneksi on liukuva työaika, ja hän oli ehtinyt töihin sen liukuman puitteissa, minuuttia ennen viimeistä tilaisuutta. Hän siis heräsi myöhään, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa.
Onnistuneita epäonnistumisia
Miehen tossut ovat valmiit. Tosin ensimmäisen pesukerran jälkeen ne olivat vielä ihan liian isot. Joten ei kun uudestaan koneeseen, ja tällä kertaa toinen kerta toden sanoi ja miehen tossutkin sitten kuitenkin onnistuivat jotenkin. Tänään pitää ostaa mun tossuihin langat. Toivotaan toivotaan, että ne onnistuisivat paremmin.
Mulla on nyt tosiaan taas iskenyt joku virkkausinnostus. Kun olin saanut miehen tossut virkattua, aloitin langanjämistä tytön poikanukelle huopikkaita ja sain nekin jo valmiiksi. Ne kokivat saman kohtalon kuin miehen tossut: ensimmäisen pesun jälkeen olivat vielä ihan liian isot (olivat ensimmäisessä pesussa samaan aikaan kun miehen tossut toisessa pesussa) joten pesen ne toistamiseen sitten kun pesen omat tossuni ensimmäistä ja toivottavasti ainutta kertaa. Ja kun nekin tossut olivat valmiita, jatkoin yhtä keskeneräistä virkkaustani. Se ei enää paljon vaadi, että valmistuu, joten taidan se virkata alta pois vielä tänään. Sen jälkeen mulla ei olekaan enää kuin kaksi keskeneräistä virkkaustyötä jäljellä.
Mulla on lankoja vaikka millä mitalla. Toisinaan kun kaupassa oikein syyhyttää lankahyllyjen luona ja on muka ihan pakko ostaa. Aina on suunnitelmissa että vois tehdä sen ja tämän ja ton, mutta sitten ei saakaan ihan kaikkea sitä tehtyä mitä suunnitteli. Nykyään olen yrittänyt pysyä lankahyllyistä loitolla ja silloinkin kun olen käynyt ja ostanut, olen ostanut langat vain seuraavaan valmiiksi suunniteltuun projektiin. Pitäisi löytää yksi kirja, virkkauskirja. Se ei ole hyllyssä ja en ole ihan varma siitä minne se on joutunut. Siellä on paljon hyviä ohjeita joilla voisi yrittää päästä lankavarastoista pikkuhiljaa eroon.
Siinä kouluunlähtövalmisteluissa soitin miehellekin, kyselin, miltä ulkona näytti kun lähti töihin. Kertoi sitten sen lisäksi heränneensä vasta kaksikymmentä vaille seitsemän. Onneksi on liukuva työaika, ja hän oli ehtinyt töihin sen liukuman puitteissa, minuuttia ennen viimeistä tilaisuutta. Hän siis heräsi myöhään, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa.
Onnistuneita epäonnistumisia
Miehen tossut ovat valmiit. Tosin ensimmäisen pesukerran jälkeen ne olivat vielä ihan liian isot. Joten ei kun uudestaan koneeseen, ja tällä kertaa toinen kerta toden sanoi ja miehen tossutkin sitten kuitenkin onnistuivat jotenkin. Tänään pitää ostaa mun tossuihin langat. Toivotaan toivotaan, että ne onnistuisivat paremmin.
Mulla on nyt tosiaan taas iskenyt joku virkkausinnostus. Kun olin saanut miehen tossut virkattua, aloitin langanjämistä tytön poikanukelle huopikkaita ja sain nekin jo valmiiksi. Ne kokivat saman kohtalon kuin miehen tossut: ensimmäisen pesun jälkeen olivat vielä ihan liian isot (olivat ensimmäisessä pesussa samaan aikaan kun miehen tossut toisessa pesussa) joten pesen ne toistamiseen sitten kun pesen omat tossuni ensimmäistä ja toivottavasti ainutta kertaa. Ja kun nekin tossut olivat valmiita, jatkoin yhtä keskeneräistä virkkaustani. Se ei enää paljon vaadi, että valmistuu, joten taidan se virkata alta pois vielä tänään. Sen jälkeen mulla ei olekaan enää kuin kaksi keskeneräistä virkkaustyötä jäljellä.
Mulla on lankoja vaikka millä mitalla. Toisinaan kun kaupassa oikein syyhyttää lankahyllyjen luona ja on muka ihan pakko ostaa. Aina on suunnitelmissa että vois tehdä sen ja tämän ja ton, mutta sitten ei saakaan ihan kaikkea sitä tehtyä mitä suunnitteli. Nykyään olen yrittänyt pysyä lankahyllyistä loitolla ja silloinkin kun olen käynyt ja ostanut, olen ostanut langat vain seuraavaan valmiiksi suunniteltuun projektiin. Pitäisi löytää yksi kirja, virkkauskirja. Se ei ole hyllyssä ja en ole ihan varma siitä minne se on joutunut. Siellä on paljon hyviä ohjeita joilla voisi yrittää päästä lankavarastoista pikkuhiljaa eroon.
Kommentit