Tämä päivä vuodesta on minulle paha päivä. En vähättele päivän raskautta muille osallisille, mutta jotenkin uskon päivän olevan minulle erityisen raskas - ainakin tänä vuonna, varmasti erityisesti ensi vuonna ja ehkä kenties pari vuotta siitä eteenpäinkin. Sitten pelko, menettämisen pelko, hellittää, ellei jokin uusi menetys juuri tänä samana vuodenpäivänä saa minut vakuuttuneeksi siitä, että tämä päivä on takuulla kirottu.

Kolme vuotta sitten, juuri tänä päivänä, kuoli isäni. En tosin saanut tietoa asiasta kuin vasta päiviä myöhemmin. En surrut, en osannut surra, mutta kokemus oli muilla tavoin raskas. Vuosi sitten, tasan vuosi sitten, kuoli eräs huomattavasti läheisempi (vaikka minulle ei kuitenkaan edes verisukua). Häntä suren edelleen. Ja pelkään, etenkin tänään pelkään että tässä päivässä on jotain pahaa, kirottua. Olen varmasti varpaillani vielä useamman päivän tämän jälkeenkin, sillä vuodentakaisen suru-uutisen saimme senkin vasta seuraavana päivänä.

***

Päivää ja kirjoitusta keventää tämän hetkinen villitykseni: virkkaus. Sain sen yhden projektin valmiiksi. Omista tossuistanikin on toinen jo virkattu, ja toisen aloittaminen odottaa uutta lankakerää, sillä kahdesta kerästä on alle puolet jäljellä - kyllä keittiövaaka on sitten kätevä tällaisissakin tapauksissa (tossut virkataan kaksinkertaisella langalla, joten jäljellä olevan langan suhdetta kuluneeseen lankaan ei voi muuten oikein verrata). Valmis tossu painaa 104 g, lankaa on kahdessa kerässä jäljellä 78 g. Huijauksen makua, sillä niiden yhteispaino on siis vain 182 g ja yhden kerän pitäisi painaa 100 g.

Tässä lankaa odotellessa voisi jatkaa sitä yhtä testiprojektia.