Perjantain ja lauantain välisenä yönä luulin, että seuraava päivä on jo sunnuntai, ja ilahduin todetessani, että on koko viikonloppu vielä edessä. Tosin en olisi tahtonut herätä ollenkaan, koska näin niin todentuntuisia ja kuitenkin omituisia unia.

Eilen sitten illalla ihmettelin, mihin se viikonloppu taas katosi tuosta noin vain.

Virkannut olen edelleen, en kuitenkaan yhtä paljon ja pitkään. Mulla on ollut pitkään langanlopuista virkattu pieni hattu mun käsityölaatikossani. Tyttö sovitti sitä Bratzille, ja se oli juuri oikean kokoinen. Pyysin tyttöä kuitenkin jättämään sen tänne ales silloin sovituksen jälkeen. Lauantaina, kun tyttö ja mies olivat pitkään poissa pelaamassa, virkkasin keltaiseen hattuun pinkin (tai joku vaaleahko punainen) reunuksen ja sen jälkeen virkkasin samoilla langanlopuilla mekon ja pienen laukun. Mulla oli yksi Bratz kokoajan mallina ja mittana, ja kun olin valmis puin Bratzin ja laitoin hyllyn raunalle istumaan ja odottamaan. Kun tyttö kotiutui ja löysi Bratzinsä oli ilme kyllä kullan arvoinen ja sanat lämmittivät sitäkin enemmän: "Tää on vaikka kuinka hieno."

No, on niitä epäonnistumisiakin koettu. Eilen pistin ne tytön tossut koneeseen huopumaan, ja kuinkas kävi. Päin vastainen ilmiö kuin miehen tossuissa - tytön tossut kutistuivatkin liikaa. Nyt meillä on sitten yhdet ylimääräiset huopatossut kokoa pikkutyttö. Mitäs niillä tekis? Tarvitsee siis ostaa tytön tossuja varten lisää lankaa ja tehdä kokoa isommat ja toivoa että ne eivät kutistuisi kuitenkaan ihan yhtä tehokkaasti kuin nuo.

Mieskin sai kokea vähän epäonnea. Oli eilen luistelemassa tytön kanssa tuossa koulun jäällä. Jää oli huono, ja seurauksena mies kaatui ja loukkasi ranteensa. Vasuri loukkasi tietenkin vasemman ranteensa. On edelleen kipeä, ja kun mies meni sen kanssa aamulla töissä terveysasemalle sanottiin että on todennäköisesti venähtänyt, takaisin töihin vain oleskelemaan. Mies tekee töitä pääasiassa käsillään, on vasenkätinen ja vasen ranne kipeä, kun sitä kääntää (ei mennyt edes aamulla siitä syystä omalla autolla) ja sen kanssa passitetaan takaisin töihin! En oikein ymmärrä.

Tänään oli mullakin aikainen herätys. Jo kahdeksan jälkeen oltiin pojan kanssa oikojalla ja nyt on pojan suu täynnä rautaa ja hymy on teräksinen ja vaaleansininen. Ei silloin vaan kun mulla oli raudat ollut valinnan varaa väreissä.