Tänään alkoi kuntotesti. Mitäs sitä sanois. Hyötyä saattaa hyvinkin olla, testataan osaamista muutamillakin alueilla. Ja ihan koko päiviä ei onneksi tarvitse siellä paikanpäällä istua, osaksi tehdään etätehtäviä. Ryhmäkin vaikuttaa oikein hauskalta, tosin paljon ei ilmeisesti ryhmä ole koolla, sillä paljon on yksilöllistä touhua tässä kahdessa viikossa. Mutta ihan hauskaa (ohjaajamme tulkitsi sen osittain levottomuudeksi) oli tänään, sai nauraa, joka oli ihan piristävää.

Vaikka päivä ei ollut sinänsä rankka, istuttiin lähinnä vaan ja juteltiin, heiteltiin mielipiteitä ja niin pois päin, kotiuduttuani olin yhtäkkiä ihan naatti. Ja vielä pitäisi ilta istua koululla.

Koulusta puheen ollen, mullon viikko aikaa tehdä yksi koulutehtävä. Sen sais aika kivasti rykästyä eteenpäin, kun laittaisi yhden informaationkeruusähköpostin vaan maailmalle. Mutta nyt ei jaksa, aivot on jotenkin sumuiset juuri nyt ja pieni päänsärkykin kolkuttelee otsan takana.

***

Kuinka sokea voi näkevä ihminen olla? Kotimatkalla istuin toisella puolella bussin käytävää tutuista ja aikansa kesti huomata ketkä siellä istuu. Hyvä minä.

***

Pitänee merkkailla kalenteriin tulevien päivien ohjelma, tai siis alkamisajat, sen tarkemmin ei päivien kesto mulla olekaan tiedossa, paitsi että ei kuulemma kovin pitkiä ole. Huomisesta selviää ehkä tunnissa, keskiviikkona menee varmaan useampi tunti, ehkä kolme, torstaina taas tunnin pätkä, ilmeisesti. Mielenkiinnolla ja pienellä jännityksellä odottelen tulevia päiviä. Opin ehkä paljonkin itsestäni ja työkunnostani, lähinnä sen, että olenko ali- vai yliarvioinut omia taitojani ja osaamistani.

Niin, siis, kalenterimerkkailemaan ja pakkaamaan kouluiltaa varten.