Aamu ei ollut hyvä. Poika aiheutti harmaita hiuksia, tuli rähjättyä puolin ja toisin. Vaikka lopuksi halattiin sovinnon merkiksi, on oloni vielä jotenkin ravistunut. Sisällä velloo.

Huono juttu, sillä mulla on koulutyö vielä kesken, en saanut eilen sitä kirjallista osaa kuitenkaan valmiiksi, mutta paljon ei siitä ole jäljellä. Suullista osiota olen käynyt päässäni läpi, miettinyt sen kulkua, eli jo vähän valmistautunut tilanteeseen. Vielä tarvitaan kuitenkin lisää valmistautumista.

Harhailen taas, sillä minun piti kertoa miksi ravistuneisuus on huono juttu. On vaikea keskittyä kun on tällainen olo, pitää ensin rauhoittua, tasoittua kunnolla, ennenkuin voin taas sukeltaa koulutyön pariin. Olisiko suihku hyvä paikka rauhoittua. Samalla voisi yrittää jäsennellä koulutyöjuttuja mielessäan, niin kirjallista kuin suullistakin. 9 tuntia aikaa.

Eilen oli mielenkiintoinen koulupäivä. Asia oli oikeasti mielenkiintoista ja opettaja oli omalla tavallaan hauska. Hänen tyylinsä kertoa kaikki mistä puhui samalla rauhallisella kuivan asiallisella tyylillä ja sävyllä oli jotenkin hulvaton. Tylsä se olisi ollut, jos hän sillä tyylillään olisi selittänyt pelkkää kuivaa asiaa luennointityyliin, mutta kun hän murjaisi "vitsejä" sillä samalla tyylillä juttujen väliin. Me vieruskaverin kanssa naurettiin välillä kippurassa. Olen huomannut, että meillä taitaa olla vieressä istuvan kanssa samankaltainen huumorintaju, tunnutaan nauravan tunneilla samoille asioille, vaikka muu luokka ei aina välttämättä nauraisikaan.

Aikuiskoulutuksessa huomaa ihmisten tarpeen pysyvyyteen, tuttuuteen, vai miten sen ilmaisisi. Kun olemme tuossa samassa luokassa eri tunneilla ja hieman eri kokoonpanoissa, istumajärjestys on aina 99 prosenttisesti sama. Minä olen istunut samalla paikalla kaikki tunnit jotka tuossa luokassa on pidetty, ja niin on istunut valtaosa muistakin ryhmässämme. Kukaan ei ole määrännyt istumajärjestystä missään vaiheessa puolestamme, mutta niin me vain etsiydymme aina uudestaan samoille istumapaikoille. Hassua.

Nyt on koulutöissä oikein kunnon suma. Uusia etätehtäviä tulee kuin sieniä sateella. Tänään on sen yhden deadline, viimeviikolla saimme yhden etätehtävän, eilen saimme yhden ja huomenna saamme taas yhden. Sitten kuitenkin rauhoittuu, sillä ensiviikosta lähtien meillä on koko loppukevät yhtä ja samaa aihepiiriä. Siitä tulee vielä jossain vaiheessa yksi etätehtävä ja yhdestä aiemmasta kurssista ilmeisesti tulee jossain vaiheessa (tänä keväänä vai myöhemmin?, minua hämmentää kyseisen aineen opettajan täydellinen tietämättömyys asiasta, kun kaikissa muissa aineissa sen aineen opettaja on ne etätehtävätkin jaelleet) etätehtävä myös.

Meiskös nyt sinne suihkuun rauhoittumaan loppuun. Tämä kirjoittaminen on hyvä lääke: tekstin tuottamisen lomassa on jo veren kuohunta suureksi osaksi laantuntut, vaahto alkaa laskeutua.

***

Jännä päivä tänään tiedossa, useammallakin tapaa. Palailen ehkä illalla asiaan, kun ne kaikki jännittävyydet on jo ohitettu.