Kirjoitin reilu viikko sitten kirjeen, ihan paperisen. Ihan tutulle henkilölle (joka ei tietääkseni lue tätä blogia - koska en ole kenellekään tutulle tätä mainostanut). Tutulle, vieraantuneelle henkilölle, jonka suunnasta olen saanut sellaisia värinöitä, että hän on loukkaantunut jostakin. Kirje oli käden ojennus, tunnustelua, tuttavuuden herättelyä - samalla selitys omasta "hiljaisuudestani". Pyysin kirjeeseen myös jonkinnäköistä vastausta. Muunlaiset merkit ovat osoitus siitä, että hän on saanut ja lukenut kirjeen, mutta vielä ei ole kuulunut minulle henkilökohtaisesti vastausta, ei missään muodossa, sillä annoin vaihtoehtoja yhteydenottomuodolle. Kuinka kauan vastausta pitäisi odottaa, ennenkuin voin heittää pyyhkeen kehään ja todeta sen ihmissuhteen menetetyksi?

En tiedä miksi juuri tänä iltana asia rupesi vaivaamaan minua taas, miksi juuri nyt rupesin vellomaan kamalassa itsesyytöksessä. Toisaalta, uskon itse tahattomasti aiheuttaneeni välirikon, mutta toisaalta taas yritin, tein aloitteen tilanteen korjaamiseksi. Taidan olla kovinkin kamala ihminen, kun minun kanssani harva haluaa olla tekemisissä.

Olen ekä liian väsynyt, ja se saa tunteet pintaan, tai sitten "se aika kuusta" sekoittelee päätäni. Tai sitten molemmilla asioilla on osansa myllerryksessä.

Pitäisi mennä nukkumaan, huomenna on jännittävä ja merkittävä päivä. Joudun aivan uudenlaiseen tilanteeseen, pelottavaan, mutta positiiviseen. Tilanteeseen jossa ei ole sijaa taikauskolle, tai munaan täydellisesti.