Sain kuulla että Timo Nuutinen oli käynyt lasten koulussa luennoimassa 3. - 6. luokkalaisille (Prinsessa ei siis sitä nähnyt, eikä ihan vielä tarvitsekaan). Hyvä! Kun ne kuvat on kerran nähnyt, on aika vaikea niitä unohtaa. Tosin poika rupesi vaatimaan että tallennetaan jotain Smack Downia jotta hän saisi katsoa sitä hidastettuna, kuva kuvalta, niin näkee, että se on vain näyttelyä. Hmm...

***

Eilen illalla tapahtui jotain harvinaislaatuista. Lapset "unohtivat" kiusata toisiaan portaikossa, kun toinen tuli alas ja toinen oli matkalla ylös. Yleensä siitä tulee taistelu, että kumpi väistää, ja siinä huudetaan ja heilutaan pitkään. Tai jos ovat menossa ylös peräkkäin niin joko poika hidastelee tytön edessä tahallaan tai kiitää perässä tahallaan hirveää vauhtia jotta saisi syyttää pikkusiskoa muka hidastelusta. Eilen illalla kuitenkin tyttö jäi kulmaan seisomaan ja odottamaan että veli pääsee ohi, eikä poikakaan ohimennessään mitenkään kiusannut vaan ohitti sivistyneesti. Sanoinkin siitä lapsille, että noin sen pitäisi aina sujua. Saas nähdä oliko se enne tulevasta (toivottavasti), vaiko vain joku poikkeuksellinen harvinaisuus (kunpa ei olisi).

***

Mä olen itse taas niin ihmeen väsynyt jatkuvasti. Kyhjötän neljän seinän sisällä suurimman osan ajasta; ehkä siinä onkin siihen selitys. No, ensi viikolla, mikäli ilmat sen sallii (ei ole liian kylmä tai sateinen, tai ei tule yhtäkkistä takatalvea lumihankineen), ajattelin aloittaa koulumatkojen taittamisen polkupyörällä. Lisääntyy edes hieman raittiille ilmalle altistuminen.

***

Linnut laulavat jo äänekkäästi, niin äänekkäästi, että kuuluu sisälle asti, vaikkei yksikään läpi ole auki. Aamulla kun miehen kello soi, jäin kuuntelemaan, pinnistelin ja kuuntelin, kun kuulosti siltä että jossain on radio tai televisio päällä. Komensin miehenkin olemaan ihan hiljaa (toisin sanoen lopettaa liikkumisen ja pukemisen), ja  hiljaisuudessa totesin että linnunlaulua se oli, mitä olin kuullut. Se vain kuulosti sellaiselta hiljaiselta tai kaukaa kantautuvalta puheensorinalta.

***

Huomenna miesseuraa aamupäivästä. Menen ihmettelemään, miten tästä eteenpäin, mistä lähteä mulle työtä etsimään, kun se yksi homma ei onnistunutkaan. Se miesseura (yksi tai kaksi) on siis mun työvoimapoliittisia kouluttajiani. Eilen surffailin ahkerasti eri sivuilla etsimässä sopivia avoimia työpaikkoja, mutta eipä oikein löydy... Aika pahalta näyttää... Noin kuukausi aikaa, eikä oikein tekisi mieli pudota takaisin tarveharkintaiselle työmarkkinatuelle, varsinkin kun sen joutuu taas uudestaan hakemaan ja paperitöitä sen eteen tekemään. Siivoomaan en lähde vapaaehtoisesti. Jollei mitään parempaa löydy, niin kaupan kassa olisi pienempi paha, mutta mahtaako löytyä sitäkään hommaa.