Olin tänään viimeistä päivää töissä. Sijaisuus päättyi. Tuli jotenkin haikea olo, ja kieltämättä pikkasen ikävä niitä ihmisiä siellä. Yhdeltä sain tänään ruusun, oli ostanut minulle ja vakituiselle molemmille ruusut, minulle läksiäisiksi, vakituiselle töihinpaluun kunniaksi.

Kuten olen aiemmin jo kehunut, pidin työstäni siellä. Pidin valtaosasta ihmisiä siellä. Ja vähän ennen lähtöä tänään minun annettiin ymmärtää että työtäni arvostetaan, että teen hyvää työtä ja että pitävät minut mielessä kun taas sijaista tarvitaan. Tuli hyvä mieli.

Mitään ei jäänyt edes kesken, käsittääkseni. Sain jo työtodistuksen, pyysin palkkatodistuksen joka tulee postissa ensi viikolla, viimeinen palkkakin tulee ensi viikolla. Palautin avaimen, ilmoitin atk-osastolle että lakkauttavat kaikki tunnukseni ja muistin ottaa sisäkenkäni mukaan kotiin.

Huomenna kirjaudun mollin sähköiseen palveluun ja ilmoittaudun jälleen työttömäksi. Ensi viikolla saan jättää ensimmäisen hakemukseni. Se pelätty ja raivostuttava työssäoloehtokin nyt täyttyi, ilmeisestikin, niin miehen tulot eivät enää vaikuta minun päivärahoihini.

Haikeudesta ja ikävästä huolimatta olen ihan mielelläni lopun kesää lasten kanssa (ja kaksi viimeistä lasten kesälomaviikkoa koko perheen kanssa) kotona. Ei tarvitse herätä aamukuudelta (tai jopa aikaisemmin) eikä ole kiire minnekään.

Elokuun lopulla jatkuu taas koulu (minun, lasten jatkuu jo aiemmin). Odotan ihan innolla taas koulun penkkiä ja uusia oppiaineita. Pikkuhiljaa päästään jo enemmän niihin ammatin käytännön juttuihin käsiksi. Jei!