Eilen kävin kurkkimassa Kelan sähkoisessä asioinnissa, miten etenee mun työttömyysturvahakemukseni, että josko olisi jotain jo näkyvillä. No, siellä luki, että peruspäiväraha myönnetty 6.8. alkaen, mutta mitään päätöksiä tai maksupäiviä ei ollut näkyvissä. No tänään menin vilkasemaan uudestaan, niin em. tieto oli kadonnut, ja siellä luki vain, että hakemus on vastaanotettu 17.8. Mitä häh?? Noh, toivonmukaan se ei ole merkki mistään hälyyttävästä.

Tänään tuli työkkäristä kutsu työnhakusuunnitelman laadintakäynnille. Voi vee, ei jaksa!! Siis juuri keväällä jonkun sellasen laadin siellä kuntotestijutskassa, käsittääkseni, eikä se siitä ole minnekään muuttunut, joten miksi sellainen pitä joka helkkarin käänteessä käydä raapustamassa. Ja kun noi työkkärin kirjeet on niin kohteliaasti ja ystävällisesti eikä lainkaan uhkaavasti laadittu: "Muista; tämä on samalla uusi työnhaun uusimispäivä sekä edellyttää henkilökohtaista käyntiä ja jos et tule käymään katsomme, että et ole työnhakija ja päätämme työnhakusi /ilmoitus Kelalle. Ystävällisin terveisin Setä Työkkäri (p.1234567890)". ÄH!

***

Tänään olin taas koulussa. Opettaja kehaisi, että ollaan niin hiljainen ja myöntyväinen ryhmä, ja innokkaita. Kun hän kuuden aikoihin ehdotti jo kahvitaukoa, kaikki oli vain hiljaa. Totesi, että nuorisopuolella luokka olisi tyhjentynyt hetkessä. Tällä viikolla (ja valtaosan koko kevään viikoista) onkin kolmeiltaisia kouluviikkoja, pääasiassa ma, ke ja to. Tällä viikolla alkaa kaksi uutta aihepiiriä, joten toivonmukaan mielenkiintoista ja haastavaa on näköpiirissä.

Tänään jäi jokunen tehtävä kotiinkin tehtäväksi. Olisin hienosti ehtinyt tehdä ne koulussa, mutta valitsin mieluummin lyhyemmän illan ja kotiläksyt. Voin tehdä läksyni vaikka huomenna pojan tehdessä omiaan.

Viimeviikolla oli se ruotsinilta. Opettaja kertoi mitä kurssi sisältää, minkälainen kokonaistehtävä on ja lisäksi tehtiin kielitesti selvittämään jokaisen lähtötaso. Testi oli helppo nakki, mutta yhdessä kohtaa tuli älytön oikosulku. Piti taivuttaa verbi "äta" ja jäin miettimään että onko se "ät" vai "åt". Ja tietenkin valitsin sitten siinä väärin. Voi pyhä sylvi, ei tuollaista virhettä saisi tulla. Muutoin olinkin melkoisen hiljaa sinä iltana, kun koko muu ryhmä valitti, että juu, mä tyydyn vaan ykköseen tästä ja jos joku töissä soittaa ja puhuu ruotsia, hän pyrkii ohjaamaan puhelun heti muualle, kauheeta kun pitää ruotsia opiskella ja kirjoittaa, ja minkäköhänlainen kauhea testi se mahtaa olla ja IIIIIK! En sanonut halaistua sanaa omasta kielenopiskelutaustastani, olin vain hiljaa. Opettajakin tosin tiedostaa yleisen negatiivisen asenteen ja kertoi että on aika hienoa olla "pelätty" (tosi herttainen mukava naisopettaja, ei ollenkaan siis persoonana pelottava). Melkoisen todennäköisesti mua ei ruotsintunneilla tänä syksynä tapaa. Viikon päästä mulla on henk koht tapaaminen sen opettajan kanssa (kaikilla on), jossa käydään läpi omaa kielitaitoa ja miten on paras edetä. Veikkaan, että rupean vain samantien väsäämään sitä kielisalkkua pala kerrallaan sopivassa aikataulussa (mulla on jo ideoita) ja sitä rataa.

***

Alkaa jo juttu rönsyilemään siinä määrin ja lauserakenteet olemaan aika hataria, joten taidan päättää tältä iltaa tähän.