Kun olin tänään taas tehnyt intopiukalla matematiikan läksyjäni ja myös muita kouluun liittyviä tehtäviä, en voinut olla miettimättä ja ihmettelemättä, miksen valinnut tätä alaa jo heti lukion jälkeen... 92 valmistuin ylioppilaaksi, siitä heti kouluun ja olisin valmistunut 95. Jos oletetaan, että perheenperustamisaikataulu olisi ollut sama kuin nyt, olisi se tarkoittanut, että olisin ehtinyt olemaan 2 vuotta työelämässä ennenkuin olisin jäänyt äitiyslomalle ja hoitovapaalle kaikenkaikkiaan 6 vuodeksi. Olisin siis palannut työpaikkaan 2003 syyskuussa ja olisin sen jälkeen ehtinyt olla tähän päivään mennessä vielä 6 vuotta töissä sen jälkeenkin, toisin sanoen yhteenlaskettuna 8 vuotta työkokemusta ja työhistoriaa, ja yhtä monta ihan oikeaa vuosilomaa (vaikkei kaikki ihan täysimittaisia olisivatkaan olleet). Jossittelua, jossittelua...

***

Tällä hetkellä kuitenkin huolestuttaa enemmänkin ihan lähitulevaisuuden aikataulu, sillä mies hylkää meidät taas maanantaina muutamaksi päiväksi. Maanantai-illalla mulla on koulua ja tytöllä partio ja poika (johon en luota juurikaan) jää ihan yksin kotiin penkomaan paikkoja. Tiistaina päivällä kun tyttö pääsee koulusta, tulee hän tyhjään kotiin kun mä olen työkkärissä mutta toivon mukaan kotiudun ennenkuin poika pääsee koulusta, illalla ei onneksi ole mitään. Keskiviikkona on taas mulla koulua, tytöllä ringetteharjoitukset ja pojalla partio. Torstaina, jos ei tule aikatauluun muutoksia ja viivästyksiä, onkin mies jo taas kotona, mutta jollei ole, niin lapsilla olisi suunnistus ja mulla koulu!! (Kaikki lasten riennot sillä oletuksella, että vihdoin viikonlopun aikana pojalla olisi se kuumeeton päivä, toivon mukaan kaksikin. Tänään ei ole maaginen 37,5 asteen kuumeraja vielä ylittynyt, vaikka lämpö onkin molemmilla mittauksilla ylittänyt 37 astetta.)

Eniten siis huolestuttaa miten tyttö pääsee naapurilähiöihin harrastamaan ja mitä kotona tapahtuu niinä hetkinä kun en ole valvomassa poikaani. Maanantaina nyt onneksi on lyhyt kouluilta, mutta keskiviikkoilta on täysimittainen, enkä tahtoisi olla pois koulustakaan (yhden illan jo olin pois, silloin kun pojalla oli ensimmäistä päivää se kova niskakipu/jäykkyys).

Siinäpä viikonlopuksi pähkinä ratkaistavaksi... Nyt syömään.