...tai joulu hiipii niskaan ...tai ... Nyt otsikoista on runsauden pulaa.

Mistäköhan sitä aloittaisi?

Ei ainakaan otsikosta... Pidetään jännityksessä niitä yhtä tai kahta lukijaa...

***

Töistä voisi aloittaa. Siitä, että ne jatkuvat vielä pari kuukautta ja että viimepäivät ovat olleet työntäyteisiä, pieni epätoivo on välillä nostanut päätään - selviänkö kaikesta, teenkö kaiken oikein, kuinka monta virhettä olen jo nyt tehnyt ja kuinka pahoja virheitä, olenko unohtanut jotain tärkeää? Ja hulinapäivät jatkuvat vieläkin, huomenna minua odottaa liuta tekemättömiä töitä. Saattaa tulla eräälle neuvolle käyttöä vielä: yksi työntekijä sanoi minulle, että jos tuolla joskus tulee tunne, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, niin neuvoi nauramaan, koska se on hauskempaa.

***

Possustakin voisi muutaman sanan sanoa. Itse en ole vielä käynyt piikillä, en tiedä menenkökään, olen kiikun kaakun. Tyttö saa piikkinsä maanantaina, sitä vähän jännitän, tuleeko koulusta soittoa että sai reaktion tai jotain. Poika kai saa sitten jossain kohtaa ensiviikkoa myös, olettaisin, aloittivat jo tällä viikolla alemmista luokista ja lopettavat kai sitten kuutosluokkalaisiin.

***

Joulu on hiipinyt niskaan ihan yllättäen. On jo 1. adventti. Uskomatonta, että tiistaina on jo joulukuu. Ja koska työt jatkuu, ja koulukin jatkuu vielä kolme viikkoa (5 iltaa), ja koska olen ollut ihan nukahtamispisteessä kotona viimepäivät töitten jälkeen iltaisin jäävät jouluvalmistelut tässä huushollissa aika minimiin. Mutta koska nyt meillä on toistaiseksi kaksi täysipäiväistä työntekijää jotka kantavat kotiin kaksi täyttä palkkapussia ja lisäksi on vähän tiedossa veronpalautuksiakin, repäisimme ja varasimme jouluristeilyn. Aattoiltapäivällä irtaudumme "kotisatamasta" ja palaamme vasta tapaninpäivänä. Helppo joulu, jouluruokaa valmiista pöydästä, joulujuhla, joulupukki, jopa joulukirkko jouluaamuna jos tahtoo, kiertoajelu joulupäivänä yms. Samanlaisella risteilyllä olimme 9 vuotta sitten jouluna. Tuleva joulu eroaa nyt reippaasti siitä 9 vuoden takaisesta. Silloin samalla risteilyllä oli miehen sisko perheineen ja appivanhempineen. Silloin meillä oli 3 vuotias viikari ja 3 kk:n ikäinen vaaveli, jotka vaativat ihan erilaista huolenpitoa kuin nuo kouluikäiset. Saatan jopa saada ensi joulusta eritavalla irti kuin silloin. Tosiaan, eilen kun matkan varaus oli varma (no, maksaa se vielä täytyy muistaa huomenna), alkoi minun joulunodotukseni oikeasti, tuli sellainen jipii, kivaa, joulu tulee olotila.

Tänään, illalla, se olotila saattaa vahvistua. Illalla saattaa olla odotettavissa kylmiä väreitä, kanalihaa ja liikutuksen kyyneleitä. Menemme Mikaeilin kirkkoon kuuntelemaan Rajatonta. Ensimmäinen kirkkokonserttini ikinä, jos nyt muistini oikein pelaa. Ja vielä oikein hienossa kirkossa. Toivottavasti akustiikka on yhtä hieno.

***

Tuossa iltana eräänä rupesin miettimään elämääni, ja totesin, että en ole koskaan liikkunut missään turvallisten tuttujen ympyröiden ulkopuolella yksin. Ihan totta. Aina on ollut joku läheinen tuttu henkilö tai turvallisuutta luova ryhmä ympärilläni, oli se sitten oma perheenjäsen, koko perhe, joku harraste- tai koulu- tai kurssiryhmä. En ole koskaan liikkunut esimerkiksi Helsingissä tai Tampereella tai Tukholmassa (siis siellä oikein kaupungilla, Suur-Tukholman lähiöitä ei lasketa), saati sitten missään ulkomailla. Junalla olen joskus matkustanut yksin, mutta silloinkin on vastassa ollut tuttuja, tai edes tuttu ympäristö. Siksi olisi todellakin korkea aika minun kokeilla siipiäni, repäistä - harkitsen erittäin vakavasti blogipikkujouluihin osallistumista Helsingissä parin viikon päästä.

***

Tuo ei ollut se häämöttävä rauta-ajan loppu. Ei, vaan se on paljon sananmukseisempi asia se. Pojalla meinaan häämöttää rauta-ajan loppu. Hänellä on nyt ollut jo jonkin aikaa raudat myös alhaalla ja nyt viimeviikolla hän sai kumilenksuja joita pitäisi virittää kotona ollessa ja yöksi kahden ylä- ja kahden alahampaan kiinnikkeiden ympäri, molemminpuolisesti, toisin sanoen kahdeksan hampaan ympärille yhteensä kaksi kumilenksua kerrallan. Poika sanoi että se on viimeinen asia, mitä hänelle oikomishoidossa tehdään. Eli pian hän saa raudat pois (toki todennäköisesti sitten jää vielä joku yörautasysteemi tai vastaava joksikin aikaa, ettei hampaat palaa entisiin vinoihin asemiinsa).

***

Eiköhän tässä taas kaikki tällä erää...