Virtaisiko nyt sormenpäistä näppäimistön kautta näytölle julkaisukelpoista tekstiä. Ei ettäkö aiemmin olisin jotain säädytöntä kirjoitellut, vaan tuli vaan niin kökköjä ja töksähteleviä ja puoli-irtonaisia lauseita.

***

Eilen tein jotain mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Kävin Helsingissä ihan yksin. Ja löysin perille eksymättä. Eikä ollut mitenkään kovin pelottavaa. Blogipikkujouluissa jutustelin tämän blogin kirjoittajan kanssa ja näin vihdoin Kriisin livenä. Ensitöikseni kun pääsin istumaan jouduin kummalliseen tenttiin (en suinkaan kummankaan edellämainitun toimesta): mitä kirjoitin viimeksi, mistä kirjoituksesta olen ylpein, mikä on paras lukemani Kriisin kirjoitus. Hmmm, vaikeita kysymyksiä, varsinkin sellaiselle, jolle tämä on vain hupia, henkireikä, joka kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa ja käyttää tätä paikkana, jossa saa tarpeen vaatiessa purkaa paineitaan. Vaikeita kysymyksiä myös ihmiselle, joka on suhteellisen ujo ja jännittäjä uusissa tilanteissa ja ventovieraiden joukossa. Suurimman osan iltaa kuuntelin ja katselin. Uusista nimistä jäi mieleeni vain ehkä kolme. Olen valtavan huono muistamaan nimiä, silloin jos ihminen on entuudestaan ihan tuntematon (siis ettei ole hajuakaan kuka, mitä ja missä). Harvoin, äärimmäisen harvoin, jää ensikuulemalla nimi muistiin. Illan aikana join yhden päärynäsiiderin (mikä juoppo ;P ). Kävi mielessä, että olisin jotain syönytkin, mutta enpä sitten saanut aikaiseksi. Mukavaa oli, vaikka olinkin vähän pihalla ja puoliksi ulkopuolinen. Lähdin hyvissä ajoin kävelemään takaisin Pasilan asemalle, otin eksymisvaraa, ja sain sitten odotella junaa vielä parikymmentä minuuttia. Katselin Hesen kolmioleipää ja automaattien tarjontaa sillä silmällä, mutta sitten ajattelin, että junassa kumminkin kiertää se kärry, ostan sieltä jotain. Arvatkaa kiersikö? No eipä tietenkään. Koko kotimatkan junassa olin kylmissäni ja nälissäni. Nuokahtelin ja torkahtelin, puoli matkaa takki päällä. Ja kun riensin junalta asemalla odottavaan kyytiin, olin jäätyä ihan tosissani. Kotona maistuikin sitten lihapiirakka nakeilla ennen kuin koitti treffit nukkumatin kanssa.

***

Mitäs sitten muu perhe sillä aikaa? Olivat jääkiekkoa katsomassa. Ja mies, joka aamulla oli valitellut kovaa väsymystään, ei ollut ehdotuksestani huolimatta mennyt nukkumaan välillä, vaan valvoi putkeen sinne minun asemalta noutooni asti.

***

Tänään syötiin tuhti aamupala (vai brunssi?): nakkimunakasta ja tuoremehua (nojoo, täysmehua kai se virallisesti on). Sitten meikäläisille koiria rapsuttelemaan ja toki turisemaan ja kahvittelemaankin. Keskimmäinen K tuli sinne myös, Pikku-K:ta en nähnyt, ja taitaa seuraava tapaaminen mennä jonnekin joulun ohi. Meinaan mun pikkusiskoni lähtevät torstaina matkalle, kauas, ihan Euroopan ulkopuolelle asti, ja palaavat vasta jouluna. Jouluna me ollaan sitten taas jo siellä risteilemässä (kop kop, koputtaa puuta) - jollei mitään ikäviä takapakkeja satu miltään suunnalta. Asiaan liittyen, käytiin viikolla tilaamassa typykälle oma passi. Pojalla jo sellainen onkin, viisi vuotta sitten hankittu, kun lähdettiin Tallinnassa käymään. Meikäläisiltä meni mies ja tyttö suoraan yhteen joulujuhlaan, poika lähti puolitoista tuntia myöhemmin heidän kanssaan toiseen joulujuhlaan (ja kolmas päälekkäin ollut joulujuhla jäi kokonaan käymättä). Miksi kaikki on aina samaan aikaan näin joulun alla ja taas uudestaan kasautuu vastaavasti kevään lopulla?

Minä jäin kotiin. Katselin yhden rästiin jääneen jakson Täydellisiä naisia, tulostelin eilistä koetta varten materiaalia (juu, onneksi saa olla materiaalit mukana) ja sitten huomista koetta silmällä pitäen tarkastelin (ja korjailin) yhtä tehtävää. Totesin taas, että tarvii olla tarkka!! Mulla oli ihan älyttömiä huolimattomuusvirheitä siellä.

Jaa, entä se yksi koulutehtävä? Sen palautusaika tuli ja meni. Ei ollut inspiraatiota. Kyllä, olen sen eteen tehnyt jotain, mutta valmiiksi asti en ole vielä saanut. Jos kuitenkin vielä ennen joulua saisin sen tehtyä, ja toivon hartaasti, että opettaja huolii sen vielä siinä vaiheessa.

***

Nyt jännittelen huomista työpäivää. Lähinnä, että pitääkö aikataulu, saanko kaiken tehtyä niin, että pääsen livistämään töistä (ihan luvan kanssa toki) aiemmin ja pääsen jouluostoksia tekemään. Tietty juuri sille päivälle, kuin livistämistä olen suunnitellut, kasautuu sellaisia töitä, joiden aikataulutukseen en voi itse vaikkuttaa, joten nyt sitten vaan hartaasti toivon, että ne työt osuu aamupäivään, eikä iltapäivään.

***

Paras painua vällyjen alle tuhisemaan, niin jaksaa taas nousta aamulla töihin.