Muutama sananen meidän joulusta.

Pakkaamisen, miehen tekemän auton oven korjaamisreissun, riisipuuron ja hautausmaan jälkeen joulureissumme alkoi pitkällä ja melko puuduttavalla jonottamisella, kun tuntui, että laivalle pyrkivien autojen jono vaan seisoi. Vihdoin viimein, reilun puolen tunnin jälkeen pääsimme lähtöselvitykseen, jossa tiskillä kerrottiin, että heidän tietokoneensa olivat olleet puoli tuntia täysin poissa pelistä. No, pääsimme lopulta laivaan ja löysimme hytin, työnsimme kortin lukkoon ja... punaista. No, jos olin liian hätäinen, joten otin seuraavalla kerralla rauhallisemmin, samoin kolmannella... ja neljännellä... ja viidennellä... ja kuudennella.... ja n:llä kerralla. Samaan pieneen hyttikäytävän umpikujaan alkoi kertyä myös muita matkustajia, jotka eivät hekään saaneet hyttiä auki. No, me jäimme tytön kanssa hytin ovelle matkatavaroiden kanssa kun mies ja poika lähtivät infoon. Tietenkin tyttö sitten olisi heti halunnut vessaan, kova kova hätä, ei pysty odottamaan. Mutta en voinut lähteä ja jättää tavaroita, enkä voinut päästää tyttöä yksin, joten oli pakko vaan pyytää pidättämään. No, yhdennellätoista hetkellä tuli hyttäri ja availi ovia, joten mekin pääsimme hyttiin ja tyttö vessaan. Mies ja poika tulivat hetken kuluttua uusien hyttikorttien kanssa.

No, lupaavasti alkanut risteily ei jatkunut onneksi samaan malliin. Kävimme syömässä napamme täyteen jouluruokaa, menimme joulujuhlaan, jossa tyttö pääsi leikkimään joululeikkejä tonttujen ja joulupukin kanssa ja missä joulupukki jakoi lapsille lahjoja. Joulujuhlan jälkeen menimme hyttiin jakelemaan loput lahjat. Lapset olivat ihan tyytyväisiä saaliseen (tosin koko matkan ajan tyttö oli vakuuttunut, että kotiin päästyä odottaa vielä iso säkillinen lahjoja, ja mulla oli kova työ vakuuttaa, että ei odota). Aattona kävimme vielä pienellä iltapalalla ja menimme kaikki melko ajoissa nukkumaan.

Joulupäivä alkoi brunssilla ja jatkui Riian kiertoajelulla/kävelyllä. Seuraavalla kerralla kyllä jätämme kiertoajelun väliin, oli vähän hajanainen ja rönsyilevä. No, nähtiin silti kaupunkia ihan kivasti, mutta olisi ollut mukava ehtiä joulumarkkinoitakin tutkailla ja ehkä löytääkin jotain. Kiertoajelu päättyi johonkin ravintolaan jossa meille tarjottiin haaleaa kahvia ja kovia pipareita. Sieltä kävelimme vielä oppaan suosituksesta hissiajelulla Reval Hotel Latvijan näköalahisseillä. Sen sijaan että olisimme kävelleet takaisin vanhaan kaupunkiin ja sieltä transferbussilla takaisin laivalle, kävelimme satamaan ja laivalle. Vasta laivassa, viimeinen pitkältä tuntunut kävely pitkin hyttikäytävää alkoi väsyttää niin, ettei meinannut jaksaa enää kävellä askeltakaan.

Joulupäivän illassa oli vielä välipala, ostoksia kaupoissa, muuta pientä ohjelmaa ja iltakahdeksalta vielä illallinen. Siinä vaiheessa laiva keikutti jo aika voimakkaasti. No, nukkumaan menimme aika myöhään, ja sain hetkeksi unen päästä kiinnikin, kunnes heräsin tömähdykseen. Ensin pelästyin, että poika yläpuoleltani oli tipahtanut sängystään, mutta onneksi se olikin vain tyttö, onneksi siksi, että pudotus hänellä oli paljon pienempi, käytävän toiselta puolelta alasängystä. Eikä onneksi ollut satuttanutkaan. Loppuyöksi rullasin pyyhkeet petauspatjan reunan alle jonkinnäköiseksi korokkeeksi tai laidaksi. No, tässä vaiheessa laiva jo keinutti, nousi ja laski, kolahteli ja rymähteli niin, että en saanut unta. Sitten vielä tyttö sanoi jotain joka sai mut huolestumaan, mutta kun yritin kysellä mistä oli kyse, hän ei oikein itsekään tuntunut tietävän miksi oli puhunut mitä oli puhunut. Väitti kuitenkin olleensa ihan hereillä eikä pyhuneensa unissaan, mutta tiedä sitten. Tätä omituista ja huolestuttavaa keskustelua seurasi pitkä uneton osa yötä mulle ja tytölle, kun kumpikaan ei meinattu saada unta siinä keikutuksessa ja kolinassa. Lauloin monet laulut, mutta ei sekään auttanut. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin tytön rauhallinen tuhina paljasti, että hän oli saanut kuin saanutkin unen päästä kiinni. Itse vielä valvoin jonkin aikaa pidempään vasten tahtoani, yön synkkien hetkien pyörittäen päässäni nimeä Estonia ja ajatuksia siitä, että mitäs jos täytyy kesken yötä pelastautua ulos kylmälle vellovalle merelle. Uni löysi onneksi minutkin, ja sain nukuttua jonkun tunnin vielä ennen aamua.

Tapanin päivään laivalla kuului pakkaamista, lastenohjelmaa, brunssia, ostoksia ja lopputonttuilua. Puoli neljältä oltiin jo kotona.

Joulu oli kaikesta huolimatta hauska, rauhallinen ja mukava. Poika olisi voinut käyttäytyä paremmin. Hytti olisi saanut olla vähän mukavemmassa ja hiljaisemmassa paikassa ja olisi saanut myös olla äänieristetympi (jos me saatiin lähes selvää seinän takaisen keskustelun sanoista, niin miten hyvin meidän mölyisimmät hetket kantautuivatkaan naapuriin), mutta olen silti ihan tyytyväinen jouluumme. Minulle joulu toi pintaan muistoja, joten siinäkään suhteessa ei mikään huono joulu. Lapsetkin tykkäsivät  ja saatamme tehdä samanlaisen reissun toistekin.

***

Huomenna töihin. Sentään vajaa viikko tulevakin, edessä lyhyempi pitkä viikonloppu. Niin ja mikä on todellista luxusta, mulla on melkein koko viikon kyyti mennen tullen, kun mies otti lasten joululomaksi pekkasia.