Ollaan jo maanantain puolella, minun pitäisi herätä kuuden tunnin päästä, mutta tässä vielä ollaan. Pyörin sängyssä hereillä, en saanut unta - tiedä sitten oliko ajatukset vai se aika myöhäinen kahvikupillinen kun valvottavat, tai sitten molemmat. Joten, kun totesin, että turha yrittää saada vielä unta, menin suihkuun, ettei aamulla tarvitse mennä, ja saa herätä myöhemmin.

Työt saivat jatkoa, kolmella kuukaudella! Kaksijakoisin mielin menen töihin huomenna. Kyllä, pidän työstä ja pidän työkavereista siellä. Raha ja työkokemus ovat tervetulleita - ja kenties mahdollisuus suorittaa opintojen näyttö. Mutta... töissä on meneillään asioita, joihin en välttämättä haluaisi olla osallisena, sillä suurelti olen asiassa täysin ulkopuolinen, mutta silti välillisesti joudun siihen osallistumaan. Mutta... kun työt näin vain jatkuu, pätkissä, niin että jatkosta tulee tieto vasta ihan viimetipassa, ehditään mulle maksaa kaikki kertyneet lomapäivät ulos rahana aina ennekuin jatkosopimus tehdään, ja on vaara, että joudun taas painamaan töitä ties kuinka kauan ilman toivoakaan oikeasta lomasta. Niin, ja meidän hiihtolomasuunnitelmat lyhenivät aika radikaalisti, mistä lapset eivät ole kovin iloisia.

Sitten on vielä se, että yhtälö minä ja työ aiheuttaa aina minulle ei-toivottua päänvaivaa. Ajatus siitä, että ikinä koskaan löytäisin työn, joka pysyisi edes 99% työpaikalla, eikä kulkeutuisi pääkopassa mukana kotiin, on utopiaa. Olen murehtija ja märehtijä. Ja jos töissä on tapahtunut jotain, olen kenties tehnyt jonkun virheen tai epäilen tehneeni jonkun virheen tai pelkään tuottaneeni jollekin pettymyksen, se vaivaa minua vielä kotonakin. Olisi niin mukavaa kun vain voisi unohtaa työasiat 100 prosenttiseti pois mielestä kun astuu työpaikan ovesta ulos. Mutta eipä vain onnistu.

Vieläkään en tunne itseäni tarpeeksi väsyneeksi, että uskoisin saavani unta jos painan pään tyynyyn. No, mitä enemmän hiukset ehtii kuivua sen parempi, ja onneksi mulla on kaksi hyvin ja pitkään nukuttua yötä taknani. Mitään kirjoittamisen arvoista en kuitenkaan enää keksi, joten siirryn vaikka surffailemaan, tai jotain, vielä hetkeksi. Hyvää ötyä itse kullekin.