Päivän viesti oli jotenkin taas niin negatiivispainotteinen, joten pitää välillä  jotain positiivistakin kirjoittaa (ihan lyhyesti vaan, sitten painun pehkuihin).

Lapsilla on koulussa käytössä Wilma. Koulun opettajat vasta opettelevat sen käyttöä, mutta se on tosi kätevä. Sieltä näkyy unohdukset sun muut melkein reaaliajassa, ei tarvitse odottaa kuukausiraporttia. Ja pojalla siellä on unohduksia jo ihan tarpeeksi. No, poika aloitti uuden harrastuksen, pelaa nyt koripalloa. Mutta heti melkein harrastuksen aloittamisen jälkeen ilmaantui 4 tai 5 unohdusta samaan viikkoon! Pistettiin ukaasi, että korkeintaan enää yksi unohdus tässä kuussa, jos tulee enemmän, niin sitten saa heittää hyvästit uudelle harrastukselle heti kättelyssä. No, ei ole vielä ainakaan tullut edes sitä yhtä, mutta, tänään, Wilmassa: positiivista palautetta! Wau! Hyvä poika.

Mitä siihen koripalloon tulee, niin vaikka niitä harrastuksia on jo melkein liikaa ja jollei koulutöitä hoida, niin sitten pitää karsia harrastuksia, mutta, koripallo, jos poika vaan ottaa sen tarpeeksi tosissaan (kuitenkin siis pitäen hauskaa ja nauttien siitä), voi opettaa poikaselleni jotain hyvin tärkeää: yhteistyötaitoja!

Viime viikolla pojan luokka myös järjesti ystävänpäivädiskon, keräsivät ihan mojovan summan rahaa leirikouluunsa.

Mitäkö vielä? No, mä vetelen koulussa kolmosia, jopa neljän tunnin yöunten ja työpäivän jälkeenkin!

Niin, ja aamuissa on jo valoa! Kesää kohti mennään.