Parhaillaan yksi työnantajani ylimpiä elimiä (kuulostaapa kaksimieliseltä) on koolla päättämässä erinäisistä asioista, mukaanlukien edeltäjäni erosta ja minun sijaisuuteni jatkosta. Molemmat mitä todennäköisimmin ihan läpihuutojuttuja, mutta kuitenkin, on se aika huisia.

Tänään töissä yksi työtehtävistäni oli ruokota yksi pitkään lukematta seissyt sähköpostilaatikko. Oli siellä ihan työpostiakin, mutta suurin osa oli roskapostia josta pääosa oli potenssilääkemainoksia. Oli suhteellisen nopea käydä läpi noin kolmesataa viestiä, kun poistonappia sai käyttää ahkeraan. Onneksi roskapostittajat eivät ole vielä löytäneet minun henkilökohtaista työsähköpostiositettani. Mainoksia sinne toki tulee, mutta kaikki tähän mennessä jotenkin työhön liittyviä, kuten koulutusmainoksia.

Olisinko viidestä kymmeneen vuotta sitten voinut kuvitella päätyväni nykyisen työnantajan hommiin? Että työskentelisin läheisessä kontaktissa sen ammattiryhmän kanssa, joita nyt ovat sisäistä asiakaskuntaani? Tuskin. Mutta silti viihdyn. Ja valtaosa heistä on äärettömän mukavaa, kirjavaa, huumorintajuista ja ystävällistä porukkaa.

Olen päättänyt nauttia kesästä töistä huolimatta, toisin sanoen jos vain ilmat sallii, vietän lounastaukoni ulkona, puiston penkillä evästäen. Ja mikäs minun on siellä evästäessäni, niistä näköaloista nauttiessani. Tänään sain myös lounasseuraa. Yksi lokki ilmestyi seisoskelemaan lähelleni. Välillä se lensi  pois, mutta hetken päästä se tuli taas, tällä kertaa lähemmäs. Pari hölkkääjää pelotti sen pois, mutta se tuli vieläkin uudestaan ja taas lähemmäs. Ei ollut röyhkeä, ei yrittänyt mitään, mutta aika rohkea kuitenkin. Haukottelevatko linnut? Tämä näytti pari kertaa siltä, että se olisi haukotellut.