Töissä, päivän viimeistä varttia viedään. On ollut hiljaista, mutta en valita, sillä olen saanut rauhassa miettiä, mitä kaikkea on muistettava ja laitettava kuntoon ennen viikon lomaani.

Tänään lounastaessani jälleen puiston penkillä sain kokea lokkien röyhkeyden. Pari kolme lokkia yrittivät ensin pistellä suihinsa pesästä pudonnutta linnunpoikasta. Sitten, kun poistuin (suljetun) salaattirasiani luota parin askeleen päähän laittamaan roskia roskikseen, yksi lokki yritti vohkia ruokani. Ehti nokkasta rasian kantta, ennenkuin pääsin takaisin lounaani ääreen.

Täällä töissä edeltäjäni tilanteen selvitessä yhä useammalle, olen saanut monelta suunnalta kuulla, että tästä voisin sitten minä saada vakipaikan. Tuntuuhan se ihan hienolta, kun ihmiset kehuvat, että olen tehnyt työni hyvin ja toivovat, että saisin jatkaa heidän kanssaan ihan vakituisenakin.

Tänään töitten jälkeen ajattelin mennä kesävaateostoksille, jos nyt mitään sellaista löydän, mitä olen ajatellut. Toivottavasti edes jotain.

Tässä kirjoittaessani vierähti viimeisestä vartista kymmenkunta minuuttia. Joten kohta koittaa vapaus tämän päivän osalta.

Nälkä! Mitäs sille voisin tehdä?