Vappu tuli ja meni, vapunpäivänä käveltiin 11 kilometriä (suurinpiirtein, jälkikäteen opaskartalta mitattuna). Jalat oli pari päivää sen jälkeen aika arat ja jäykät.

Uusi viikko alkoi sähkökatkoksella. En tiedä onko sillä mitään tekoa asian kanssa, mutta sen jälkeen ei toiminut laajakaista. Nyt en osaa sanoa, toimiiko jo, käytössä on mobiililaajakaista tällä hetkellä.

Sitten tuli aika tärkeää sähköpostia ja puhelu samasta asiasta, olen yrittänyt tavoittaa yhtä henkilöä sen jälkeen, mutta ei vastaa puhelimeen. Olis kiva selvittää asia, mahdollisimman pian... No, odottelen nyt hetken, jos soittais pian takaisin, jollei, niin täytyy yrittää toiselle soittaa samasta asiasta. Mä en yhtään tykkää tästä tunteesta. Epätietoisuus jo itsessään on tarpeeksi pahaa, mutta kun yrittää soittaa uudestaan ja uudestaan niin joutuu jännittää ja hermoilla samasta asiasta uudestaan ja uudestaan. Minähän en tunnetusti pidä soittamisesta, varsinkin kun henkilö ei ole kovin tuttu.

Itsellä on pikkasen kahtiajakoinen olo kyseisestä asiasta. Hyvä juttu, periaatteessa, mutta mutta, muttiakin on matkassa, ihan käytännöllisiäkin asioista kun omaan itseeni liittyviä, jännittää niin pirusti ja epäilen myös itseäni. ÄH! Voi kunpa sais asiaan jonkun selkeyden suuntaan tai toiseen ja pian.

Epämukava olo, ei uskalla tehdä mitään joka vaatii poistumista puhelimen lähettyviltä. Täytyy varmaan yrittää taas soittaa.

***

Olisipa lottomiljonääri, ei olisi ainakaan näitä huolia, mitä kannan taas vaihteeksi koko ajan.