Tai siis koulussahan minä, mutta virtuaalisesti täällä vuodatuksessa. Oli vaan pakko tulla purkamaan tätä ristiriitaista olotilaani.

Pitäis olla tyytyväinen että saa edes jotain töitä ja vaikka vaan lyhyen pätkän. Mutta vaikeaa se on.

Olisin äärettömän tyytyväinen jos mulle olis ilmoitettu että nyt olis kolmen kuukauden sijaisuus tarjolla tai että puoli vuotta, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen, hihkuisin ja pomppisin varmaan tasajalkaa. Mutta kun ilmoitetaan, että tää viikko nyt olis tarjolla, ehkä jatkuu, mutta jos jatkuu, niin ei tietoa kuinka pitkään. Se tuo päälimmäiseksi ajatukseksi sen, että koskakohan mä saan seuraavan kerran rahaa? Mahtaakohan mennä jonnekin parin kuukauden tai puolentoista kuukauden päähän, kun näin työttömänä seuraava rahapäivä olisi ollut ensi viikolla. Jos olisi tiedossa pidempi pätkä, voisi katkaista työnhaun ja jättää ilmoituksen päivistä tähän päivään asti, ja ne rahat tulisivatkin jo loppuviikosta tai viimeistään viimeviikon alussa, mutta nyt kun ei tiedä sijaisuuden pituudesta, ei sitä vielä uskalla katkaista. Sillä jos mä nyt olenkin vain tämän viikon töissä, niin sitten pitääkin ilmeisesti/todennäköisesti odottaa, että saan tästä viikosta ensin palkkatodistuksen työpaikalta, jonka toimitan kelaan, jonka jälkeen ne laskee kuinka paljon ne suostuu mulle maksamaan - ja näin rahapäivä siirtyy ties minne. Ei naurata, ei naurata yhtään. Hyvässä lykyssä siellä työpaikalla on juuri ollut palkkapäivä, jolloin mun palkkani tältä viikolta tuleekin vasta kuukauden päästä, tai sitten niillä juuri esimerkiksi ensi viikolla maksetaan viimekuun palkat ja tän kuun palkat maksetaankin vasta ensikuun puolessa välissä. Kun en nyt muista miten silloin kun siellä viimeksi olin, ja vaikka muistaisinkin, niin jospa systeemi on muuttunut.

Sitten siihen päälle vielä se, että työpaikalta täytyy vaatia täytettäväksi lappuja joiden pohjalta kela saa laskettua työssäoloehtoa. Uh ja puh.

Opetus jatkuu.