Pääsen/joudun taas töihin. En tiedä olisinko iloinen vai kauhusta kankeana.

Iloinen siitä, että minuun luotetaan niin paljon, että samaan paikkaan kutsutaan sijaistamaan uudestaan ja uudestaan. Iloinen, että saan taas lisää arvokasta työkokemusta. Iloinen, koska ansiot ovat kuitenkin paremmat kuin työttömänä.

Kauhuissani siitä, että lapset jäävät taas iltapäiviksi keskenään ja tiedä mitä luvattomuuksia keksivät tehdä (varsinkin toinen heistä). Kauhuissani siitä, että joudun nyt yksikseni "eristyksiin", ilman naapuria. Miten pärjään, kuinka kiire siellä on ja muutenkin.

Pesti on näillä näkymin ainakin kuukauden. Annettiin ymmärtää, että saattaisi jatkua vielä siitäkin. Kenties olen töissä loppuvuoden (omaa spekulaatiota, ei annettu näin ymmärtää).

ÄÄÄÄÄÄH! Apuva!

***

Miestä ei paljon kotona näy taas viikonloppuna. Painaa töitä, töitä, töitä. Ensi viikolla pitäisi hänellä onneksi työtahti hellittää...