Taas hiljaista töissä. Tosin tiedän, että vielä tällä viikolla on tiedossa aikalailla hommia, mutta niitä en vain vielä voi mitenkään valmistella edes, pitää vaan odottaa, että mulle ilmoitellaan, että nyt olisi aika tehdä niitä...

***

Unohdin sitten kännykän kotiin. Onneksi istun täällä puhelimen vieressä, niin soitin tytölle aamulla (poika oli jo siinä vaiheessa lähtenyt kouluun) ja ilmoitin, että soittaa tuohon vieressäni nököttävään puhelimeen, jos tulee jotain asiaa. Pojalle ilmoitan sitten kun kotiutuu koulusta, mikäli on muistanut ottaa avaimet mukaansa. Jotenkin hämärä muistikuva siitä, että aamulla näin pojan avaimet piirongin päällä (tms. paikassa) enkä huomannut/muistanut muistuttaa, että nekin pitää pakata ennenkuin lähtee. Tällä kertaa suuresti toivon, että ne avaimet olisi muistanut pakata, tietystä syystä...

No, poikkeuksellisesti sitten tänään käyn kotona kääntymässä ennen kouluiltaa, syömässä ja hakemassa sen puhelimen. Laitoin miehelle sähköpostia, johon hän jo vastasi, että tulisi mut nappaamaan kotimatkalla kyytiin.

***

Lauantaina meinasin hakea pandemiarokotuksen (mietin ja pohdin, soudin ja huopasin, mutta päätin sitten että menisin), mutta kun näin pääterveysaseman jonon, totesin että enpä taidakaan jäädä.

Lauantai-iltapäivällä sitten jo pelkäsin, että olenko jo saanut tartunnan... Meinaan poistumassa ollut flunssa nosteli päätään niin, että mun nenä vuosi koko iltapäivän. Mutta siihen se onneksi jäi, tiedä sitten mitä oli... Eilen oli kurkku kipeä, mutta sekin meni jo ohi. Kuumetta en ole saanut. Joten taisi olla vain säikähdys. Yleensä menen lääkäriin vasta kun on ihan pakko ja suurinpiirtein hengenhätä, mutta nyt, kun on lukenut ja kuullut kaikenlaista, ja on itse riskiryhmää, niin niitä oireita tarkkailee jotenkin valppaammin.

***

Mun poikavauvani täyttää huomenna 12 vuotta. Herranen aika miten aika kuluu. Mun "vauvani" on mennyt ohitseni jo sekä pituudessa että kengänkoossa. 12 vuotta sitten, päivälleen, oli isänpäivä, ja kävin miehen kanssa illalla laskemassa lippuja, pienellä ulkoiluspurtilla TYKSistä, jossa olin sisällä ollut jo edellisestä torstaista asti, perjantaina ollut jo käynnistyksessäkin. Nyt mietin, miten huomenna muistaisi ja huomioisi nuorta miehenalkua. Ilta on onneksi vapaa muista menoista kun kellään ei ole harrastuksia eikä mulla koulua. Tarkka hetki, jolloin se 12 vuotta tulee täyteen on juuri vähän ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. En nyt sano, että juuri sillä minuutilla jotain erityistä teen, mutta kuitenkin.

***

Eilinen päivä meni aika tarkkaan (ja myöhään) koulutyötä puurtaessa. Sain sen onneksi viittä vaille valmiiksi. Pari kysymystä pitää ratkaista, pieni yhteenveto viimeisestä tehtävästä kirjoittaa, tarkistaa huolimattomuus ym. -virheiden varalta ja sitten tallettaa oikeaan muotoon ja laittaa sähköpostilla opettajalle.

Ensi viikolla on matematiikan koe. Mun pitäisi saada lunttilappu tehtyä valmiiksi. Lunttaus (materiaalien mukanapito) on meidän kokeessa siis ihan luvallista, mutta koska en halua raahata kokeeseen mukaan koko isoa pinoa monisteita, teen yhteenvedon asioista, joiden olisi määrä mahtua yhdelle A4:lle, niin on paljon mukavampi tarkistella kaavoja kokeessa siltä yhdeltä lapulta sen sijaan että selailee useankymmenen paperin nippua etsien sitä yhtä asiaa...

***

Tarttis jossain välissä (mutta koska oikein ehtisi) mennä lasten kanssa kenkäostoksille. Molemmat tarvitsee talveksi kengät tai ehkä kahdet. Mutta kun tuntuu että ei ole viikonloppuisinkaan edes aikaa, sillä silloinkin parhaaseen shoppailuaikaan on harjoituksia ja harrastuksia. Viikollakin on melkein joka ilta menoa (ma yhdellä partio, ke yhdellä harkat ja toisella partio, to mulla koulua, pe saliharjoitukset yhdellä - kolmella). Eihän tossa oikeasti jää kuin tiistai, toisinaan vaihtoehtoisesti/myös torstai (sillä mulla ei ole ihan joka viikko torstaisin koulua, ja ensi viikolla on torstain sijaan tiistaina). Ja viikkoiltaisin ei mitenkään hirveästi innostais/jaksais muutenkaan. Viikonloppuisin jos haluaa ehtiä kunnolla ajan kanssa ostoksille, niin pitää herätä aikaisin, mikä vie viikonlopusta sen ihanan viehätyksen, että saa nukkua pitkään ja kuitata viikon univelkoja. URGH!!!

***

Jos sitä rupeis odottelemaan että jostain tupsahtais oikeita töitä, ettei tarttis tyhjänpanttina täällä istuskella. Hei - nyt keksin yhden homman minkä voisin tehdä, joten sen pariin.