En ole koskaan ollut aamuihminen. Mutta kouluaamut lasten kanssa on syvältä. Tuntuu siltä että poika oikein testaa kuinka pitkä mun pinnani on. Jos jotain sanon, kiellän tai muuta vastaavaa, joko hän ymmärtää tahallaan väärin, tai etsii porsaanreikiä paikoista joissa niitä ei ole.

Ja jollei poika silitä mua vastakarvaan, niin typykkä kyllä sitten etsii kiukuttelun aiheen jostain, jollei muusta niin vaatteista (eilen aamulla).

Ja koska en ole aamuihminen, pinnani on aamuisin normaalia lyhyempi ja räjähdän helpommin.

Tosin huomasin tänään aamulla jotain: en ole enää niin aamu-uninen kuin joskus olin. Mulla oli kello soimassa kaksikymmentä vaille kahdeksan (koska molemmat lapset menivät tänään yhdeksäksi kouluun), mutta päätin herätä jo reilusti ennen kuin kello olisi soinut, kun ehkä viidennen kerran jo heräsin katselemaan kelloa. Vaikka heräsinkin itselläni, se ei silti tarkoita, että olisin mitenkään leppoisampi aamulla, kuin silloin, kun olen herännyt vastenhakoisesti kun kerran pakko on.

***

Oisko vinkkejä antaa miten pojan saisi muistamaan koulussa asioita, kun en kerran voi olla itse mukana muistuttamassa niistä? Viime torstaina pojan piti antaa opettajalle poissaolotodistus ja näyttää keväinen todistus ja käytöksen ja huolellisuuden arviointilomake allekirjoitettuna. No eipä muistanut. Torstaina sai koulusta oppilastietolomakkeen tarkastettavaksi, täydennettäväksi ja allekirjoitettavaksi, joten kun sen laittoi samaan paikkaan kun noi edellämainitut kolme, niin ihan varmasti muistaa ne antaa/näyttää opettajalle perjantaina. VÄÄRIN! Oli ottanut todistuksien ja arviointilomakkeen päältä vain sen oppilastietolomakkeen, ja jälleen unohtanut ne loput. No, perjantaina oli reissuvihossa nimmareilla kuitattavia viestejä, joten kun olin kuitannut ne, laitettiin ne jo kaksi kertaa unohdetut paperin reissuvihon väliin ja reissuvihko selkä edellä kansion sisälle, joten kun näytti reissuvihosta allekirjoitukset, ei voinut mitenkään olla huomaamatta niitä papereita. Ja sillä kertaa poika sanoi muistaneensa ja ainakin se poissaolotodistus oli kadonnut joten oletan ja toivon, että se oli annettu opettajalle, ja samalla näytetty todistus ja arviointilomake.

Eilen pojan piti näyttää ruotsin tunnilla opettajalle lappu siitä, että perjantai aamulla ruotsin tunnilla pojalla on oikoja. Laitoimme lapun pojan ruotsinkirjan väliin. Eipä muistanut näyttää. No, onneksi ruotsinopettajan on myös englanninopettaja, joten eilen illalla latettiin se lappu englanninkirjan väliin, ja teipattiin se kiinni kirjan päälle jätettyyn lappuun jossa lukee isolla: "HUOM!!!! Muista näyttää hammaslääkärilappu opettajalle! Huom! Huom!" Ja se lappu teipattiin kirjan kanteen vielä varmuudeksi kiinni. Jää nähtäväksi, muistaako näyttää sen tänään...

Pojalla on myös kouluun jäänyt jo verskatakki ja lippis. Vaatteiden jättäminen kouluun on jo niin tuttua aiemmilta vuosilta, mutta ei yhtään vähemmän raivostuttavaa ja ärsyttävää nyt kuin aiemminkaan. Ärsyttävää ja raivostuttavaa siitä tekee se, että ne vaatteet eivät tunnu löytävän kotiin, vaikka muistuttelen jatkuvasti, että muista tuoda se kotiin, joihin aina vastaus on "Joo",  "Joo, joo" tai "JOO!!" ja kun koulupäivän päätteksi kysyn, muistiko tuoda, niin vastaus onkin "Ai niin..." tai "En".

***

Jo keväällä puhuin pojalle, että kun minäkin aloitan koulun, niin sitten voidaan tehdä läksyjä yhdessä. No, keväällä mulla ei ollutkaan oikeen sellaisia aineita, joista olisi tullut läksyjä, niistä tuli lähinnä vain kokonaistehtäviä, eli toisin sanoen esseitä/kirjoituksia, joiden pituus vaihteli 1 - 8 sivuun, joten niiden tekeminen samaan aikaan pojan läksyjen kanssa oli aika hankalaa. Mutta nyt vihdoin on aineita, joista tulee oikeasti kotitehtäviä, joten eilen tein omat läksyni pojan väsätessä omiaan.

Maanantaisissa kouluilloissa (nyt seuraavat kuusi viikkoa), on se hyvä puoli, että ensimmäisellä puoliskolla tarkistetaan kotitehtävät, käydään sitten läpi illan asia ja kahvitauon jälkeen onkin sitten niiden kotitehtävien ohjattua tekemistä, toisin sanoen, jos luottaa omiin taitoihinsa, niin voi lähteä kotiin, ja tehdä ne tehtävät seuraavaan kertaan mennessä kotona. Ja koska on kyseessä aine/aihe, jossa luotan omiin kykyihini ja päähäni, ovat kyseiset maanantai-illat minulle lyhyitä ja voin tehdä kotitehtävät vaikka sitten seuraavana iltapäivänä pojan tehdessä omia tehtäviään.

Tänäänkin mulla on koulua, mutta koska kyseessä on ruotsi ja käsittääkseni ihan vain peruskieli, käyn vain kuuntelemassa ja selvittämässä koska alkaa se ammattikielen osuus, johon aion osallistua. Tuosta peruskielestä olen saanut hyväksiluvun, joten tuskin niillä tunneilla aion mukana olla... Tai no, saa nähdä, miten innostun.

Ensi viikolla sitten alkaakin vähän haastavammat ammattiaineet, joten en odota että syksy olisi mitenkään läpihuutojuttu, vaikka tämän ensimmäisen kouluviikon perusteella siltä saattaisi kuulostaakin.