Viikko alkoi aika kehnosti, ensimmäisenä päivänä, kun lapset olivat päivän keskenään kotona, he onnistuivat tekemään liudan luvattomuuksia. Maanantai-ilta oli kurjin pitkään, pitkään aikaan. Tiistaiaamuna pelkäsin lähteä töihin, kun ei tiedä mitä täällä tapahtuu päivän aikana. Mutta, lapset ottivat onkeensa, ja loppuviikko onkin mennyt ihan mukavasti. Olen joka päivälle antanut lapsille pieniä kodinhoidollisia tehtäviä jotka toivon olleen tehtynä kun tulen kotiin, ja kas, tosi hienosti ovat ne kyllä suorittaneet. Tälle päivälle en ole vielä keksinyt tehtävää, pitää miettiä...

Mies on työmatkalla, olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa maanantaina ja keskiviikkona. Keskiviikon tieto oli että palaa perjantai-illalla, ja sain lupauksen että hän ilmoittelee kun tietää tarkemmin paluusta. Mitään ei ole vielä kuulunut.

Eilen sain tietooni kevään viimeisen kouluarvosanani. Vitonen (no, muuta en oikeastaan kyseisestä aihepiiristä odottanutkaan, tiesin sen olevan vahvaa aluettani), joten kevään saldo on liuta vitosia ja yksi nelonen. Ihan kiva rivi. Saas nähdä, miten syksyllä sitten. Ensinnäkin arvostelu muuttuu asteikolle 1-3. Ja toisekseen, syksyn aihepiiri on aika lailla vaikeampaa, ainakin siis osittain. Odotan silti innolla syksyä.

Töissä menee ihan kivasti, näillä näkymin maanantai on viimeinen päivä (luulin aluksi että tänään olisi, mutta kuulin sitten, että palkkoihin oli ilmoitettu että se onkin maanantai). Eilen tosin oli tähän mennessä kurjin töihinlähtö, mutta täysin työstä riippumattomista syistä. Oli vain niin vietävän vaikeaa herätä, väsytti ihan pirusti koko päivän ja aamulla herätessä oli päänsärky seuralaisena. Töissäkin haukottelin jatkuvasti.

Tämä aamu on aivan eri luokkaa, heräilin jo ennen kuin kello soi, ja vaikka tänään on lupa mennä tuntia myöhemmin töihin, heräsin suurinpiirtein samaan aikaan kuin muinakin aamuina. Onpahan löysää aikaa eikä turhaa kiirettä. Töissä minua odottaakin oikeasti tehtävää, mikä on mainio homma, sillä mikään ei ole tylsempää, kuin pyöritellä peukaloita ja ihmetellä mitä tekisi.

Tänä aamuna paistaa aurinkokin, joten taidan valita tänään päälleni kesävaatetuksen. Rupeankin nyt valmistautumaan töihinlähtöön pikkuhiljaa ja odottelemaan tietoa mieheni kotiinpaluusta.