Poika tuli juuri koulusta (jipii, se pääsi pitkästä aikaa kouluun). Kun hänen sisälle asti ehdittyään kysyin, oliko kiva olla pitkästä aikaa koulussa, niin totesi hän siihen, että voi sinne toistekin mennä. Eilen mies kertoi juttuja lapsista, joita pitää valvoa, etteivät menisi kouluun kipeinä! Ja lapsista, jotka pitää aina kipeänä käyttää lääkärissä kuulemassa, että sairaana ei saa mennä urheiluharrastuksiin, kun eivät usko omien vanhempiensa sanaan asiasta. Meillä vähän päinvastaisia ongelmia, tosin koskaan ei ole onneksi korviini kantautunut yhtään lintsaustapausta meidän lapsilta (paitsi se yksi onneton typykän tapaus, kun ei uskaltanut mennä kouluun ilman reppua, kun se oli jäänyt lukkojen taakse kotiin, joten oli viettänyt koko päivän pihalla).

Pojan tauti siis talttui. Perjantaina kävi vielä 37,3:ssa lämpötila, mutta koko viikonlopun se pysytteli hyvinkin 37:n alapuolella, lähinnä sitä kävi iltaisin, mutta se nyt on ihan normaalia. Yskii vielä, mutta siinäpä se sitten onkin. Josko loppulukuvuoden sitten pysyisi koulunpenkillä, 2 viikkoa ja päivä yhteensä jo tässä kohtaa syksyä täytti kyllä poissaolokiintiön koko vuodelle mielestäni (nyt oli päivää vaille 2 viikkoa, heti koulun alkaessa oli 2 päivää pois myöskin).

Illalla mulla on koulua, lapset jää keskenään kotiin kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Tyttö ei siis mene tänään harrastustensa pariin. Tahdon jollain tapaa varmistaa, että täällä ollaan mahdollisimman ihmisiksi eikä tehdä luvattomuuksia, joten pojalla, jolla on aika tavallakin läksyjä, saa tehdä läksynsä vasta kun minä olen lähtenyt (poikkeuksellisesti, normaalisti ne tehdään heti koulusta tultua) ja tehtynä (huolella ja kunnolla) niiden täytyy olla kun tulen kotiin. Kotona sisällä täytyy sen aikaa myös pysytellä, joten annoin mahdollisuuden mennä nyt heti ulos, ruokaan asti, mutta torjui tarjouksen.

Niin, siis, mies on taas työmatkalla, lähti tänä aamuna töihin jo kolmen aikoihin aamuyöstä. Kotiin tulee toivon mukaan torstaina, jollei matka veny. Keskiviikkoiltaa pitää miettiä... Tyttö saa kyydin keskiviikkona harrastuksen pariin, hänet haetaan jo tuntia ennen kuin itse lähtisin kouluun. Kotiin hänet tuodaan niihin aikoihin, kun poika lähtee polkemaan omaan harrastukseensa, joten silloin kumpikin joutuisi olemaan ihan yksin kotona jonkun aikaa, ja lopuksi kahdestaan kunnes minä tulen kotiin. Hankala ilta tulee olemaan. Jäisin pois koulusta silmänräpäyksessä, jollen olisi juuri edellisellä kerralla ollut samaa aihetta käsittelevän illan pois pari viikkoa sitten. Ihan varma en ole vieläkään, uskaltaudunko kouluun silloin keskiviikkona... kenties vain tänään pyydän jotakuta ottamaan keskiviikkona mulle materiaalin, ja opiskelen sitä sitten itsenäisesti. Tällä hetkellä se kuulostaa varmimmalta ja järkevimmältä ratkaisulta... Vaaka kallistelee vahvasti kyllä siihen suuntaan. Päätös onkin tässä kirjoitellessa kypsynyt, ja olen noin 99 prosenttisen varma asiasta.

Nyt jaarittelen vallan, joten käyn nappaamassa välipalaa ja rupean odottelemaan typykkää kotiin koulusta.