Kun eilen illalla nukuin melkein kolme tuntia, olin vielä puolelta öin liian pirteä nukahtaakseni, joten luin yhden luvun Harry Potteria (sitä ensimmäistä). Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en torkahdellut kesken lukemisen. Olisin ehkä jaksanut vielä toisenkin luvun lukea, mutta totesin että paras yrittää päästä uneen. Yhden kieppeillä muistan katsoneeni kelloa, taisin nukahtaa aika pian sen jälkeen. Tosin heräsin jo tunnin päästä katsomaan kelloa. Siinä välissä olin nähnyt niin pitkän unen, että oli vaikea uskoa, että sen olisi muka nähnyt tunnissa. Onko tunne kenellekään muulle tuttu? Siis että herätessä tuntuu siltä kuin olisi nukkunut pidempäänkin, eikä usko että kyseisen unen olisi voinut nähdä niin lyhyessä ajassa?

Unessa Kinttupolkujen Marika oli kutsunut minut ja jonkun muka myös entisen luokkakaverimme (jota en kuitenkaan oikeassa elämässä tunne) Lontooseen häihin, jossa Marika oli morsiusneitona. Lensimme samassa seurueessa kuin ilmeisesti jotkut kuuluisuudet emmekä tienneet sitä, ja lentokentällä oli vastassa media ja ihmettelimme että mistä on kyse. Marikalla oli tummanpunainen puku. Oikeastaan en enää edes muista, oliko Marika edes itsensä näköinen unessa, mutta hän se kuitenkin oli olevinaan. Ja koska muka morsiusneidoilla on lupa kutsua omia kavereitaan häihin? Eikö yleensä kaikki vieraat ole morsiamen ja sulhasen kutsumia? Niin ja itse morsianta unessa ei näkynyt, ei edes itse häitä. Ja maisemat oli ihan outoja, ei näyttänyt Lontoolta ollenkaan. Kertakaikkisesti omituinen uni muiltakin osin.

Näin yöllä muitakin unia, mutta en muista niitä oikeastaan lainkaan. Yössä kumminkin oli merkillepantavaa se, että heräsin läpi yön noin tunnin välein katsomaan kelloa, ja kuuden kieppeillä heräilin muutamien minuuttien välein ja sammutin herätyskellonikin ennenkuin ehti soimaan. Nouseminenkin oli keskivertoaamua helpompaa, ei ollut niin vahva tunne siitä, että haluaisi jäädä vielä nukkumaan, ettei ollenkaan tahtoisi nousta.

***

Lisäys klo 9.20

Liittyen uniin tai ainakin unessatekemiseen, HraTee kysyi toissa-aamuna, että tiedänkö minä, miksi hänen tyynynsä oli aamulla herätessä hänen yöpöydällään mutta tyynyliina sängyssä. Mieheni on yhden sortin unissasekoilija. Ei sentään kävele, mutta puolihorroksessa puhuu ja touhuilee omituisuuksia.