Laskiaisen kunniaksi ja olympialaisten päätyttyä vaihdoin mielipidekyselyä. Nyt voitte kertoa makuasianne laskiaispullista. En laittanut siihen sitä vaihtoehtoa, jonka Kimble valitsisi: ilman kermavaahtoa. Kun eihän se oikein ole enää laskiaispulla, jollei siinä ole kermavaahtoa.

***

Rupesin eilen illalla muistelemaan lapsuuden lauluja. Se yksi televisiomainos, jossa joku miljoonas, tai tuhannes tms. asiakas saa asian kunniaksi ostaa mitä vain kärryllisen, sai sen aikaan. Siinä mainoksessa se joku kassaneiti/myymäläapulainen soittaa sellasella puhallettavalla punaisella kosketinsoittimella (jollainen mullakin joskus oli) "Ostakaa - makkaraa - markalla ja kahdella jo paljon saa".

Yksi laulu mikä liittyy ehkä löyhästi laskiaiseen mutta selvästi lapsuuteeni on "Sukuvika on se kun suksi ei luista, elämäni laduilla sen huomata sain. Rautaiset hermot ja ranteissa ruista, toisilla on, mutta minulla ei lain." Tykkäsin kuulemma laulella sitä pikkulikkana. Sen lisäksi kyseinen laulu sisältää suuren totuuden. Joskus ala-asteella, en tiedä oliko laskiaisena vai muuten vain talvella, hiihdimme luokan kanssa erään läheisen järven poikki eräälle "tilalle" järven toisella puolella. Joku vapaa-ajan keskus tms. se kuitenkin oli. Siellä pihalla oli ihan sileäksi tallattu mäki, joka piti syystä tai toisesta päästä suksilla ales. En saanut jarrutettua tai hiljennettyä. Mäen alapäässä oli iso lumikinos. Törmäsin suoraan kinokseen ja suksi meni poikki. Oli sanomattakin selvää, että en hiihtänyt sieltä enää takaisin. Ääiti piti hälyyttää hakemaan minut sieltä kotiin. En ole koskaan ollut hiihdon ystävä, mikäli minun on pitänyt olla itse suksilla.

"Nuku, nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki. Nuku kun minä nukutan. Väsy kun minä väsytän." Tätä äiti lauleskeli mulle, ja on lauleskellut pikkusiskoillenikin. "Mishka soutaa joella", on myös osa lapsuuttani kuten on "Lille katt, lille katt, lille söte katta. Vet du att, vet du att, det blir mörkt om natta. - Lille jag, lille jag, lille söte Ida. Jag vill ha, jag vill ha, rotemos till middag." Jälkimmäistä äiti lauleli, mutta en tiedä osasiko hän sitä kokonaan, sillä kun löysin sanat täältä, huomasin että tuttuja olivat vain alku ja loppu.

Yritin muistella miten ala-asteen (oisko ollut jopa ykkösluokan) kirjassani ollut oravaruno menee:

"Oravalla puussa,
käpy oli suussa.
Siemeniä purren,
kului aika kurren.
Kävyn siemenistä,
maahan tippuvista..."

En vain muista sitä nyt millään kokonaan.

***

En lähtenytkään työkkäriin. Soitin sinne. Ei oikein huvittanut kaupunkireissu tänään. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla sinne täytyy raahautua sitten, ellen ennen sitä pääse kurssille tai pääse pariksi viikoksi taas sijaistamaan.