HraTee pyydettiin taas viikonlopuksi töihin. Kun hän soitti siitä eilen iltapäivällä, en ollut mitenkään iloinen, päin vastoin. Jos mies ei sitä äänestäni ja tavastani puhua tajunnut, on kyllä jotain hänen käsityskyvyssään parantamista. Mutta, koska en halua olla pirttihirmu ja pitää miestäni tohvelin alla, en sanonut että ei käy. En myöskään sanonut että "jää vaan, rahaahan me aina tarvitaan, ei susta kotona kuitenkaan olis mitään iloa ja hyötyä". Sanoin: "selvästi kuitenkin haluat mennä, niin kai sä sit menet". Ja niinhän se meni. Pitäisi kai arvostaa sitä, että kuitenkin soittaa mulle ja kysyy mielipidettä. Mutta, kyllä hän tietää mitä mieltä olen ylitöistä, en ole niistä koskaan iloinen, vaikka oltaisi kuinka rahapulassa. Ja soitto minulle asiasta saa minun oloni todella ikäväksi, oli lopputulos mikä hyvänsä. Jos kiellän ylityöt, tunnen itseni kamalaksi, jos suostun niihin tunnen itseni "hylätyksi". Jos hän haluaisi ilahduttaa minua, hän kieltäytyisi suoraan ja kertoisi sitten myöhemmin, että pyydettiin ylitöihin mutta päätti olla menemättä.

***

Kimble aiheuttaa harmaita hiuksia. Raivostuttaa lähinnä. Hänelle ei voi sanoa ei ja ajatella, että hän ottaisi sen kevyesti. Pyysi saada pelata X-boxilla, vastasin että ei nyt. Reaktio oli se sama vanha vakio itku: "Mä en koskaan saa sitä mitä mä haluan!!" Siis melkein aina sama kitinä ja kiukuttelu, poikkeukset ovat todella, todella harvinaisia. Vaikka siis viimeksi pyytäessään olisi saanut pelata, vaikka viimeksi kaupassa pyytäessään olisi saanut sen suklaakuviopussin mitä pyysi. "Kun mä pyydän kaupassa peliä tai kännykkää niin en saa..." Ja vaikka kuinka selittää, että sellaisiin ei ole varaa tai rahaa, ei mene jakeluun. Vaikka kuinka sanoisi että raha ei kasva puussa, niin ei: "Kyllä mummilla ja papalla kasvaa, pappa kertoi!" ??????? HÄ ??????? Taas joko sepittelee omiaan, tai sitten pappa on kertonut vitsin, jonka poika on ottanut todesta.

Ja jos poika luulee, että hänen kiukuttelunsa auttaa, että annan periksi, hän luulee väärin. Päin vastoin hänen käytöksensä saa mun karvat niin pystyyn kun vain voi. Tekee mieli opettaa hänelle kunnolla mitä on pettymys, ja sanoa jatkossakin ei, jollei opi edes joskus vastaanottamaan pettymyksiä kevyemmin.

***

Tämän kaiken ihanuuden kruunaa rättiviikot. Kertonee jotain, että vaihdoin alushousut neljän ja viiden välillä aamuyöstä ja uudestaan yhdeksän aikoihin, jolloin päätin sitten lopulta jäädä myös jalkeille. Kun lopulta rahahuolemme väistyvät, menen vihdoin ja viimein hommamaan sen hormonikierukan, jos siitä olisi jotain iloa ja helpotusta.

***

Ei hitto, paras mennä tarttumaan härkää sarvista. En tosin ole vielä päättänyt mitä niistä lukuisista meidän asunnossamme lymyilevistä häristä.