Koska unohdin/en jaksanut/ehtinyt tehdä eväitä töihin, ja koska täältä on liian pitkä matka lähteä mihinkään kävellen syömään puolessa tunnissa, käytän ruokataukoni kirjoittamiseen. Enköhän mä pärjäile tämän työpäivän vajaalla kivennäisvesipullollisella, 4-5 tunnin päästä pääsen syömään jo jotain.
Vielä jokin aika sitten meidän autonamme oli pikkusiskoni lahjoittama vihreä ihme. Perittyäni isäni auton, lahjoitimme vihreän ihmeen takaisin pikkusiskolleni, joka oli kaivannut ensimmäistä omaa autoaan. Sillä oli hänelle tunnearvoa, vaikka omistaakin myös uudemman ja huomattavasti paremman menopelinkin.
Kyllähän perheessä täytyy aina yksi vihreä ihme olla. Joten kun auto ei enää sitä ole, olen minä muuttumassa sellaiseksi. Vihreä ihme oli suurinpiirtein samaa vihreän sävyä mitä olen itse ruvennut suosimaan. Toki olen jo pitkään pitänyt vihreästä väristä, mutta aiemmin on kyseessä ollut enemmän tumman ja syvän vihreät sävyt. Nyt suosimani sävy on vaalea. Vaaleampi kuin koivun juuri nupuillaan olevat lehdet.
Kaikki alkoi neuletakista, jonka itselleni ostin. Ja koska tytölle satuttiin myös kevätpuku jossa on vastaavaa vihreää ja hänellä oli jo suurinpiirtein samansävyiset vihreät kengät, päätin että virkkaan hänelle pukuun sopivan lakinkin (vielä en ole sitä virkannut). No tokihan suunnitelmiin lisäsin itselleni saman värisen kaulahuivin virkkauksen. Sitten löysin juuri sopivan vihreän käsilaukun. Kenkiä en sentään ostanut samaa sävyä, käsineitä suunnittelin ja ehkä vielä saatan jostain sellaiset ostaakin. Optikolla käydessäni totesin tarvitsevani silmälasikotelon mitä kuljettaa laukussa mukana, sillä olen hankkimassa kahdet lasit, eli tavalliset ja aurinkolasit. No optikollahan näytti olevan kaksikin erilaista sopivan vihreää kotelomallia. Kunhan tieto tulee että lasit ovat valmiit, aion ostaa toisen niistä koteloista samalla, sen, johon molemmat lasini koon puolesta tulevat sopimaan parhaiten. Eilen repäisin ja ostin sopivan vihreää kynsilakkaa. Haaveilen jos löytäisin rannekellon jossa olisi oikeanvihreä ranneke. Mitä seuraavaksi? Kyllä mä jotain vielä keksin. Ainakin virkkaan jotain muutakin vihreää.Laukkukaupassa yritin katsella oikean vihreää lompakkoa, mutta ihan oikeaa sävyä ei löytynyt. Hiuksiani en vihreäksi koskaan aio värjätä, siinä vedän ehdottoman rajan.
Vaatteeni ovat muutenkin sävyiltään maastonomaisia. Minulla on tummanruskeat ja maastontummanvihreät housut, maastonvihreitä ja vaalean rusehtavia sukkia, tumma maastonvihreä ohuempi neuletakki, vaaleanruskea/beeshi neulepaita ja mustia farkkuja sekä musta farkkutakki...
***
Palaan vielä hetkellisesti rannekelloon. Olen ruvennut kuumeisesti kaipaamaan kelloa jota saisi helposti vilaistua, kelloa, jossa tietäisin olevan ainakin suurinpiirtein oikean kellonajan, tai ainakin tietäisin jätättääkö se vai edistääkö. Täällä työpaikalla on seinäkello, tietokoneessa on kello, kännykässäni on kello (joka ei päivity verkosta) ja puljun kännykässä joka minulla nyt on eilisestä asti maanantaihin hallinnassani on kello. Kaikki näyttävät vähän eri aikoja. Minkä niiden mukaan ravaan linja-autolle? Ja entä matkalla pysäkille, ei aina jaksaisi kaivella laukkua kun haluaa tietää kellonajan.
Niin siis selitykseksi, en ole käyttänyt rannekelloa kahdeksaan ja puoleen vuoteen. Se jäi jotenkin luonnollisesti vain pois käytöstä sillä se oli hankala ja vauvaa raapivainen pyllyjenpesuhetkinä. En ole uudestaan opetellut rannekelloa käyttämään. Nyt on mielestäni aika kypsä opetella siihen jälleen. Minulla toki on rannekello kotona, mutta tahdon uuden. Mielestäni on aika oikeutettua haluta uusi rannekello 20 vuotta vanhan tilalle, eikö? Tosin mies ei välttämättä ollut ihan samaa mieltä, kun kyseistä suunnitelmaani hänelle vilautin.
***
Ruokatunti käytetty, takaisin toimeen...
Vielä jokin aika sitten meidän autonamme oli pikkusiskoni lahjoittama vihreä ihme. Perittyäni isäni auton, lahjoitimme vihreän ihmeen takaisin pikkusiskolleni, joka oli kaivannut ensimmäistä omaa autoaan. Sillä oli hänelle tunnearvoa, vaikka omistaakin myös uudemman ja huomattavasti paremman menopelinkin.
Kyllähän perheessä täytyy aina yksi vihreä ihme olla. Joten kun auto ei enää sitä ole, olen minä muuttumassa sellaiseksi. Vihreä ihme oli suurinpiirtein samaa vihreän sävyä mitä olen itse ruvennut suosimaan. Toki olen jo pitkään pitänyt vihreästä väristä, mutta aiemmin on kyseessä ollut enemmän tumman ja syvän vihreät sävyt. Nyt suosimani sävy on vaalea. Vaaleampi kuin koivun juuri nupuillaan olevat lehdet.
Kaikki alkoi neuletakista, jonka itselleni ostin. Ja koska tytölle satuttiin myös kevätpuku jossa on vastaavaa vihreää ja hänellä oli jo suurinpiirtein samansävyiset vihreät kengät, päätin että virkkaan hänelle pukuun sopivan lakinkin (vielä en ole sitä virkannut). No tokihan suunnitelmiin lisäsin itselleni saman värisen kaulahuivin virkkauksen. Sitten löysin juuri sopivan vihreän käsilaukun. Kenkiä en sentään ostanut samaa sävyä, käsineitä suunnittelin ja ehkä vielä saatan jostain sellaiset ostaakin. Optikolla käydessäni totesin tarvitsevani silmälasikotelon mitä kuljettaa laukussa mukana, sillä olen hankkimassa kahdet lasit, eli tavalliset ja aurinkolasit. No optikollahan näytti olevan kaksikin erilaista sopivan vihreää kotelomallia. Kunhan tieto tulee että lasit ovat valmiit, aion ostaa toisen niistä koteloista samalla, sen, johon molemmat lasini koon puolesta tulevat sopimaan parhaiten. Eilen repäisin ja ostin sopivan vihreää kynsilakkaa. Haaveilen jos löytäisin rannekellon jossa olisi oikeanvihreä ranneke. Mitä seuraavaksi? Kyllä mä jotain vielä keksin. Ainakin virkkaan jotain muutakin vihreää.Laukkukaupassa yritin katsella oikean vihreää lompakkoa, mutta ihan oikeaa sävyä ei löytynyt. Hiuksiani en vihreäksi koskaan aio värjätä, siinä vedän ehdottoman rajan.
Vaatteeni ovat muutenkin sävyiltään maastonomaisia. Minulla on tummanruskeat ja maastontummanvihreät housut, maastonvihreitä ja vaalean rusehtavia sukkia, tumma maastonvihreä ohuempi neuletakki, vaaleanruskea/beeshi neulepaita ja mustia farkkuja sekä musta farkkutakki...
***
Palaan vielä hetkellisesti rannekelloon. Olen ruvennut kuumeisesti kaipaamaan kelloa jota saisi helposti vilaistua, kelloa, jossa tietäisin olevan ainakin suurinpiirtein oikean kellonajan, tai ainakin tietäisin jätättääkö se vai edistääkö. Täällä työpaikalla on seinäkello, tietokoneessa on kello, kännykässäni on kello (joka ei päivity verkosta) ja puljun kännykässä joka minulla nyt on eilisestä asti maanantaihin hallinnassani on kello. Kaikki näyttävät vähän eri aikoja. Minkä niiden mukaan ravaan linja-autolle? Ja entä matkalla pysäkille, ei aina jaksaisi kaivella laukkua kun haluaa tietää kellonajan.
Niin siis selitykseksi, en ole käyttänyt rannekelloa kahdeksaan ja puoleen vuoteen. Se jäi jotenkin luonnollisesti vain pois käytöstä sillä se oli hankala ja vauvaa raapivainen pyllyjenpesuhetkinä. En ole uudestaan opetellut rannekelloa käyttämään. Nyt on mielestäni aika kypsä opetella siihen jälleen. Minulla toki on rannekello kotona, mutta tahdon uuden. Mielestäni on aika oikeutettua haluta uusi rannekello 20 vuotta vanhan tilalle, eikö? Tosin mies ei välttämättä ollut ihan samaa mieltä, kun kyseistä suunnitelmaani hänelle vilautin.
***
Ruokatunti käytetty, takaisin toimeen...
Kommentit