Näin viimeyönä ensimmäisen oudon lentokoneunen sitten matkallelähtöpäätöksen. Ei ollut painajainen, kai (?), ei ainakaan tapahtunut onnettomuuksia tai vastaavia.

En jaksa vieläkään käsittää, että olemme lähdössä ihan just matkalle: enää 4 yötä, 3 päivää. Käsitän kai vasta kun istun koneessa. Vielä sata ja yksi asiaa tekemättä. Nukkumaan mennessä ehkä enää sata. Kone pyörii, ja sitä pitäisi pyörittää vielä vähintään 5 kertaa ennen matkaa tuon jälkeenkin. Tavoite olisi, ettei torstaina illalla tarvitse enää pyykätä. Viimeisten koneellisten on valmistuttava ja kuivuttava torstaina päivällä, kun mies on kotona pekkasella. Ilta pyhitetään viimehetken pakkailuihin, pesuihin, puunailuihin ja maalailuihin. Ja aikaiseen nukkumaanmenoon. Nukunkohan silloin silmäystäkään.

Miten pitäisi matkalla rangaista huonokäytöksistä lasta niin, ettei koko matka mene kaikilta tai puolelta väestä piloille ja hukkaan. Ei oikein houkuttele rangaista lapsia sillä että "hahaa, nyt ollaan sitten mökissä koko päivä". Pitäisikö vain lahjoa tyyliin "ole nyt oikein nätisti ja tappelematta niin saat sitten jäätelön/kivan lelun/prinsessapuvun/kuun taivaalta..."?

Eilinen risteily meni osittain hyvin, osittain taas samaan vanhaan tappelu/härnäily/kiukuttelu/mölyapina tyyliin. Tyttö voitti bingossa liian pienen lippiksen. "Binno!" Tyttö myöskin hyppi, leikki ja loikki Kengurumeiningin seurassa. Oli mukavaa katseltavaa. Poika sen sijaan ei halunnut pomppimaan, hän valokuvasi, etenkin basistia, tiedä sitten miksi melkein vallan sitä yhtä vaan. Kannella oli lämmintä ja mukavaa. Ja totesin taas kerran, että tytön nukkumaan saaminen ei liene sitten matkallakaan ongelma. Hän on tuollaisen touhukkaan pitkän päivän jälkeen sillä mallilla, että valot poikki kesken tuutulaulun. Poika ehkä on hieman hankalampi "nukutettava", mutta tuskin ongelma.

Poika jo sopi tätinsä kanssa, että hän sitten nukkuu sohvalla ja täti yläsängyssä. Sopinee mulle, tosin ongelma siitä tulee siinä vaiheessa jos halutaan vielä valvoa isojen kesken "olohuoneessa". Se on kuitenkin vasta sen ajan murhe. Ylitämme sen sillan kunhan pääsemme sinne asti. Ei nuolaista ennekuin... eiku.

5 yötä jouluun!