Jokin soi!
Silmäluomet aukenevat vaivalloisesti.
Käsi nousee raskaana ja painaa torkkukytkintä.
"Viisi minuuttia vielä."

Jokin soi, taas.
Ei kiitos, ei vielä.
Uudestaan käsi nousee,
painaa torkkukytkintä.
"Lisää armonaikaa!"

Kolmas kerta ei totta sano,
torkkukytkin on käytössä jälleen.
Vielä neljännenkin kerran,
ehkä vielä viidennen.

Jokin soi.
Silmät aukenevat vastahakoisesti.
Käsi painaa herätyksen pois.
Vaivalloisesti ruho kohottautuu istumaan.

Siinä se istuu sängynlaidalla,
pitkään,
tyhjä katse silmissään,
ei vielä täysin tässä maailmassa.